Hiphei ja huraa, kun 5.2.2008 aamu sarasti. Viimeiset päivät olivat kuluneet viime hetken valmisteluihin ja kaikki alkoi olla valmiina matkaa varten. Matkamme alkoi oikeastaan Suomen Turusta, jossa Jatta oli vanhempiensa luona ja minä olin pari viimeistä päivää ennen lähtöä vanhempieni kanssa kummieni luona Turun liepeillä Kaarinassa.
Jatta hyvästeli vanhempansa jo Turun päässä ja minun vanhempani lähtivät viemään matkalaiset Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ohessa kuva maisemasta, josta lähdimme.
Eipä ole ennen tullut Seutulaan mentyä omalla autolla, joten siinä hässäkässä kätevän parkkipaikan löytyminen ei ollutkaan ihan helppoa. Mutta Mondeohan löysi paikkansa komeasti aivan terminaalin edestä sikaparkiksikin kutsutusta paikasta aivan oven vierestä. Hyvästeltiin siinä sitten minunkin vanhemmat, vahtien kuitenkin koko ajan sivusilmällä, ettei Mondeota hinata minnekään varikolle.
Varsinainen lentomatkaosuus alkoi hienosti, sillä pääsimme lähtöselvitykseen ennenkuin koko check-in oli edes auennut ja kiltti Finnairin täti laittoi laukkuihimme ylimääräiset tarrat, jotka kertoivat laukuilla olevan kiire koneiden vaihtojen yhteydessä ja että ne kuuluivat parhaaseen A-luokkaan. Lievä ylipainokaan ei tuottanut tuskaa. Turvatarkastus meni myös nopeasti ja asiallisesti. Sitten pieni välipala ja lentomailien kuittaus ennen koneeseen nousua.
Finnairin lentomme AY833 Helsingistä Lontooseen ei sitten alkanut hyvin. Kun olimme saaneet takapuolemme hinattua koneeseen ja vyöt kiinni, kuulutti koneen kapteeni, että Lontoon Heathrow:n kentän ruuhkasta johtuen emme ole saaneet lähtölupaa ja että pääsemme lähtemään tunnin kuluttua. Tuli vaan mieleen, että olisi sen tunnin voinut jossain muuallakin odottaa...
Lentoon pääsimme kuitenkin "vain" noin 40min myöhässä ja lievä jännitys vaihtovälin lyhyydestä ei vaivannut enää niin paljoa. Koska olimme kuulleet Heathrow:n lentokentästä pelkästään vain huonoa, niin ajattelimme suojautua tätä koettelemusta vastaan pienellä punaviinipöhnällä. Lievää kiirettä loi myös muutama ylimääräinen kierros Lontoon taivaalla, koska (jälleen kerran ja "yllättäen") Heathrow:lla oli ruuhkaa. Vaihto sujui kuitenkin erittäin sujuvasti, sillä oikeat reitit kentällä löytyivät helposti ja turvatarkastuksissa ei ollut jonoa. Kaiken kaikkiaan Heathrow:n kentästä jäi meille positiivinen kuva (tässä kohti punaviinillä ei ollut enää mitään vaikutusta).
Seuraavaksi vuorossa oli sitten pisin lentovälimme eli Cathay Pacific:in lento CX256 Lontoosta Hong Kongiin. Aikataulun mukaan lento kestäisi noin 12,5 tuntia. Samalla kelloja siirretään myös eteenpäin sellaiset 10 tuntia, joten matka-aika tuntuu vielä pitemmältä. Kone oli tiloiltaan viihtyisä, tosin vertailukohtaa pitkänmatkan koneisiin meiltä kummaltakaan ei löytynyt. Penkillä odotti jo valmiina viltti, kuulokkeet ja "Beauty bag", joka sisälsi hammasharjan tahnoineen, sukat ja jotain kosteuspyyhkeitä. Edessä olevan istuimen niskatyynyosassa oli näyttöruutu, josta pystyi seuraamaan lennon edistymistä kartalla, katsomaan elokuvia/sarjoja, pelaamaan pelejä tai valitsemaan kuunneltavia musiikkikanavia.
Seuraavaksi tiivistettynä omakohtaisia ohjeita pitkänmatkan lennoille:
Jatta hyvästeli vanhempansa jo Turun päässä ja minun vanhempani lähtivät viemään matkalaiset Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ohessa kuva maisemasta, josta lähdimme.
Eipä ole ennen tullut Seutulaan mentyä omalla autolla, joten siinä hässäkässä kätevän parkkipaikan löytyminen ei ollutkaan ihan helppoa. Mutta Mondeohan löysi paikkansa komeasti aivan terminaalin edestä sikaparkiksikin kutsutusta paikasta aivan oven vierestä. Hyvästeltiin siinä sitten minunkin vanhemmat, vahtien kuitenkin koko ajan sivusilmällä, ettei Mondeota hinata minnekään varikolle.
Varsinainen lentomatkaosuus alkoi hienosti, sillä pääsimme lähtöselvitykseen ennenkuin koko check-in oli edes auennut ja kiltti Finnairin täti laittoi laukkuihimme ylimääräiset tarrat, jotka kertoivat laukuilla olevan kiire koneiden vaihtojen yhteydessä ja että ne kuuluivat parhaaseen A-luokkaan. Lievä ylipainokaan ei tuottanut tuskaa. Turvatarkastus meni myös nopeasti ja asiallisesti. Sitten pieni välipala ja lentomailien kuittaus ennen koneeseen nousua.
Finnairin lentomme AY833 Helsingistä Lontooseen ei sitten alkanut hyvin. Kun olimme saaneet takapuolemme hinattua koneeseen ja vyöt kiinni, kuulutti koneen kapteeni, että Lontoon Heathrow:n kentän ruuhkasta johtuen emme ole saaneet lähtölupaa ja että pääsemme lähtemään tunnin kuluttua. Tuli vaan mieleen, että olisi sen tunnin voinut jossain muuallakin odottaa...
Lentoon pääsimme kuitenkin "vain" noin 40min myöhässä ja lievä jännitys vaihtovälin lyhyydestä ei vaivannut enää niin paljoa. Koska olimme kuulleet Heathrow:n lentokentästä pelkästään vain huonoa, niin ajattelimme suojautua tätä koettelemusta vastaan pienellä punaviinipöhnällä. Lievää kiirettä loi myös muutama ylimääräinen kierros Lontoon taivaalla, koska (jälleen kerran ja "yllättäen") Heathrow:lla oli ruuhkaa. Vaihto sujui kuitenkin erittäin sujuvasti, sillä oikeat reitit kentällä löytyivät helposti ja turvatarkastuksissa ei ollut jonoa. Kaiken kaikkiaan Heathrow:n kentästä jäi meille positiivinen kuva (tässä kohti punaviinillä ei ollut enää mitään vaikutusta).
Seuraavaksi vuorossa oli sitten pisin lentovälimme eli Cathay Pacific:in lento CX256 Lontoosta Hong Kongiin. Aikataulun mukaan lento kestäisi noin 12,5 tuntia. Samalla kelloja siirretään myös eteenpäin sellaiset 10 tuntia, joten matka-aika tuntuu vielä pitemmältä. Kone oli tiloiltaan viihtyisä, tosin vertailukohtaa pitkänmatkan koneisiin meiltä kummaltakaan ei löytynyt. Penkillä odotti jo valmiina viltti, kuulokkeet ja "Beauty bag", joka sisälsi hammasharjan tahnoineen, sukat ja jotain kosteuspyyhkeitä. Edessä olevan istuimen niskatyynyosassa oli näyttöruutu, josta pystyi seuraamaan lennon edistymistä kartalla, katsomaan elokuvia/sarjoja, pelaamaan pelejä tai valitsemaan kuunneltavia musiikkikanavia.
Seuraavaksi tiivistettynä omakohtaisia ohjeita pitkänmatkan lennoille:
- Jos mahdollista, pyri välttämään koneessa sellaisia istuimia, joissa on mahdollista, että edessä istuu tuplasti ylipainoinen käytöstapoja osaamaton lennon aikana humaltuva ruotsalainen myöhäisteini-ikäinen poika, tai, että jossain lähistöllä istuu sen verran pieni lapsi, joka alkaa melko äänekkäästi itkemään heti, jos joku asia harmittaa vähääkään.
- Koska edellisen kohdan asioista edes toisella on melko suuri todennäköisyys toteutua, varaa matkalle mukaan myös korvatulppia. Varaa mukaan myös vähintään neitimäisinä pidettävät kauneusuni-silmäläpät-miksikä-niitä-lie-kutsutaan. Itselläni niitä ei ollut mukana, mutta Cathay Pacific:lta sellaiset saa, kun pyytää. Sellainen puhallettava niskatyyny on myös aika jees olla mukana.
- Ennenkuin alat käyttämään edellisessä kohdassa mainitsemiani välineitä, pyydä heti alkumatkasta muki tai kaksi jotain alkoholipitoista, jotta saat lievän suojan päälle sekä myös pari mukia esim. limonadia. Lennon aikana on siis erittäin suotavaa juoda pari desiä tuntia kohden. Seuraavaksi aletaan tarjoilla syömistä, joten syö mahdollisimman hyvin, jotta jaksat matkustaa. Muistaa pyytää ruokajuomaksi esim. viiniä. Ruokailun jälkeen käy vessassa ja pese hampaat. Tämän jälkeen muokkaa itsellesi niin mukava asento istuimellasi, kuin mahdollista. Pistä joku aivoton leffa/sarja pyörimään tai mikä vielä parempaa, niin joku repeatilla soitettava "hissimusiikkilevy". Ympäristöhälyn minimoimiseksi ja eristäytymisen maksimoimiseksi kannattaa suosia korvatulpat-kuulokkeet-hissimusiikki-silmäläpät-viltti-yhdistelmää. Sitten koeta saada oma "zZzZz"-levysi päälle ja toivo herääväsi vasta, kun seuraavaa ruokaa tarjoillaan.
Ensimmäinen pitkä lento sujui muuten ihan hyvin, mutta nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, koska lähistöllä olevaa pientä lasta selvästi harmitti joku asia melkein koko ajan. Myöskään edessä istunut läski ruotsalainen ei tahtonut pysyä hiljaa eikä paikoillaan. Lentokone kuitenkin näistäkin asioista huolimatta meni eteenpäin ja Himalajan kohdilla avasimme verhoa ensimmäisen kerran - näytti vaikuttavalta.
Sumun läpi laskeuduimme Hong Kongiin ja jo lentokentällä olo oli, kuin olisi aivan eri maailmassa. Hong Kong kajasti usvan läpi ja horisontissa näkyivät ympäröivät vuoret. Harvemmin on tullut oltua paikassa, jossa suurin osa tekstistä on sellaista, josta ei ymmärrä merkkiäkään. Tekosaarelle rakennettu lentokenttä onkin sitten aivan eri tarina, josta löytyy kattavasti lisätietoa esim. eräästä Tekniikan Maailman numerosta muutaman vuoden takaa. Pian kuitenkin tuli lähtökuulutus Cathay Pacific:in lennolle CX111 Hong Kongista Sydneyyn.
Tämä lento kesti vain noin 9,5 tuntia ja unen laatu sekä määrä oli suunnilleen samaa luokkaa edellisen lennon kanssa, tosin ilman läskiä ruotsalaista. Matka taitettiin yöllä eli pimeässä, joten maisemistakaan ei voi juuri mitään sanoa. Kun aamu alkoi sarastaa, niin olimme jo pitkästi Australian "päällä". Laskeutumisen alettua alkoi myös näkyä Australian itärannikon maisemia. Juuri ennen laskeutumista lentokone kaarsi Sydneyn yli ja näimme vilauksen Sydneyn kuuluisasta oopperatalosta. Aurinko paistoi ja seikkailu uudella mantereella oli valmis alkamaan.
Sumun läpi laskeuduimme Hong Kongiin ja jo lentokentällä olo oli, kuin olisi aivan eri maailmassa. Hong Kong kajasti usvan läpi ja horisontissa näkyivät ympäröivät vuoret. Harvemmin on tullut oltua paikassa, jossa suurin osa tekstistä on sellaista, josta ei ymmärrä merkkiäkään. Tekosaarelle rakennettu lentokenttä onkin sitten aivan eri tarina, josta löytyy kattavasti lisätietoa esim. eräästä Tekniikan Maailman numerosta muutaman vuoden takaa. Pian kuitenkin tuli lähtökuulutus Cathay Pacific:in lennolle CX111 Hong Kongista Sydneyyn.
Tämä lento kesti vain noin 9,5 tuntia ja unen laatu sekä määrä oli suunnilleen samaa luokkaa edellisen lennon kanssa, tosin ilman läskiä ruotsalaista. Matka taitettiin yöllä eli pimeässä, joten maisemistakaan ei voi juuri mitään sanoa. Kun aamu alkoi sarastaa, niin olimme jo pitkästi Australian "päällä". Laskeutumisen alettua alkoi myös näkyä Australian itärannikon maisemia. Juuri ennen laskeutumista lentokone kaarsi Sydneyn yli ja näimme vilauksen Sydneyn kuuluisasta oopperatalosta. Aurinko paistoi ja seikkailu uudella mantereella oli valmis alkamaan.
No comments:
Post a Comment