First of all, I'd like to apologize to my non-Finnish speaking friends, because I haven't written anything in English to this final update. I had lots of things to write of and life here, back in Finland, has been quite hectic after our arrival, so English version will remain undone. In Jatta's Facebook profile you may find most of the photos with some text, if you are interested in our trip. If you read this, it would be even better, if you could send me a message and let me know how you are doing. Many of the great memories for me from my year in Australia are related to all the lovely people I/we got to know.
Sunnuntai 30.11
Tästä se sitten lähti. Sunnuntaiaamuna oli viimeisten siivousten, kämpän tyhjennyksen ja avainten luovutuksen aika. Haikea olo valtasi mielen, sillä asunto oli ollut pieni, mutta pippurinen tukikohtamme kymmenen kuukauden ajan vieraassa maassa, vieraalla mantereella. Toisaalta lähtöpäivää oli myös odotettukin. Se oli tiedossa jo lähes alusta saakka ja melkein kaikki uudet ystävät ympäriltämme olivat lähteneet kesälomilleen. Eli fiilikset olivat melko ristiriitaiset - olisi ollut mukava jäädä vielä sinne tekemään asioita ja tapaamaan ihmisiä, joille ei ollut aikaa vuoden mittaan, mutta toisaalta ihmiset olivat kaikonneet kesälaitumille ja mieli vei kotikotia kohden.
Paljon aikaa tällaiselle pohdinnalle ei lähtöaamuna kuitenkaan ollut. Näin jälkeenpäin on vaan tietysti tullut kypsyteltyä ajatuksiaan ja jäsennellyt mieltään. Jätimme Barahinebanin taaksemme kylpemään kesäiseen auringonpaisteeseen ja lintujen lauluun. Suuntasimme kaikkine tavaroinemme kirjastoon hoitamaan paluumatkaan liittyviä asioita tietokoneella. Noin tunnin kuluttua suuntasimme kampuksemme juna-asemalle, tällä erää viimeistä kertaa.
Kampuksen juna-asemalta jatkoimme suoraan keskustaan, koska olisimme joutuneet odottamaan Sydneyn junaa Hamiltonin asemalla melkein tunnin verran. Nappasimme Subwayt lounaaksi ja jatkoimme matkaa Sydneytä kohti. Näkemiin Newcastle!
Sydneyssä majoittauduimme tutuksi tulleeseen Big Hostelliin. Käväisimme Colesilla ostamassa evästä, jonka jälkeen lähdimme kävelemään Woolloomooloo-nimistä kaupunginosaa kohti. Matkalla käväisimme paavin vierailua varten kunnostetun St Mary's Cathedralin pihamailla.
Woolloomooloossa varsinainen kohteemme oli Harry's Cafe de Wheels. Se edusti australialaista ruokaperinnettä parhaimmillaan. Sinne menimme sukellusopettajamme suosituksesta syömään ensimmäiset ja viimeiset meat piet. Kyseinen ruokalavaunu oli legendaarisessa maineessa ja sen huomasi kyllä jonoistakin. Ostimme The Tiger-yhdistelmäannoksen: lihapiirakan perunamuussilla, herneillä ja kastikkeella. Oli kyllä herkullista!
Masut täysinä lähdimme kävelemään takaisin keskustaa kohden.
Käväsimme viimeistä kertaa Queen Victoria Buildingissa ja sieltähän löytyi upea joulukuusi.
Woolworthsilta ostimme viimeiset TimTam-keksit Australia-vuodellemme ja menimme hostellille nauttimaan niitä ja tarkastamaan pakatut laukut.
Maanantai 1.12
Maanantaina herätys oli joskus viiden jälkeen. Otimme laukut mukaamme ja menimme nauttimaan aamupalan. Seitsemän tienoilla lähdimme keskusrautatieasemalle ja junalla lentokentälle.
Menimme suoraan lähtoselvitysjonoon, joka oli kasvanut jo melko pitkäksi. Jonotuksen aikana kävin vaihtamassa meille rahaa matkakassaan.
Selvisimme lähtöselvityksestä kunnialla ja matkalaukutkaan eivät olleet kovin paljoa ylipainoiset. Pääsimme Air New Zealandin koneeseemme hyvissä ajoin, mutta istuuduttuamme tuli kuulutus, että lento lähtenee tunnin myöhässä. Ärsytti odotella se aika koneessa istuen - miksi emme voineet odotella lähtöaulassa?
Lento Aucklandiin kesti kuitenkin vain noin 3½ tuntia. Laskeutumisen jälkeen jouduimme jonottelemaan melko pitkään maahantulopassitarkastuksessa. Laukkutarkastuksessa jouduin avaamaan laukkuni, koska siellä oli matkamuistoina australialaista punaista hiekkaa ja korallin palasia. Mitään ei kuitenkaan viety pois ja matka jatkui. Lennon myöhästymisestä johtuen kello oli melko paljon, joten kiiruhdimme soittamaan autonvuokrausyritykseen ja tilaamaan meille kyytiä. Puolen tunnin odottelun ja parin puhelun jälkeen löysimme kyytimme ja pääsimme autonvuokrausfirmaan - Backpacker Sleepervans NZ:iin.
Viipyilemättä otimme auton paperitöiden ja tarkastuksen jälkeen vastaan ja lähdimme tien päälle. Oli hetki, jota olin hiukan jännittänyt jo jonkun aikaa. Enpä nimittäin ikinä ennen ollut ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Pienen alkutotuttelun jälkeen se luonnistui kuitenkin jo ihan hyvin. Pysähdyimme jo lyhyen matkan jälkeen Mangereen ostamaan ruokaa ja kuskille kahvia.
Sitten alkoikin varsinainen matka. Onneksi autonvuokrausfirman puolesta saimme tiekarttakirjan, mutta ensimmäinen jännitysmomentti oli päästä Aucklandin läpi kulkevalle moottoritielle. Se löytyi ja pääsimme matkaamaan tämän miljoonakaupungin läpi parhaimmassa maanantairuuhkassa.
Ensimmäisellä selänvenyttelytauolla otettiin sitten potretti menopelimme kanssa.
Lähdimme ajamaan Aucklandista pohjoiseen, kohti Pohjoissaaren pohjoiskärkeä itärannikkoa pitkin.
Kuva jostain matkalta.
Pysähdyimme illansuussa Whangareissa illallisella - Subwaylla. Jatkoimme illan pimetessä Paihiaan asti, jossa yövyimme. Pieni ongelma meinasi olla sellaisen parkkipaikan löytäminen, johon automme voisimme parkkeerata yöksi. Uudessa Seelannissa tällainen matkailuautomatkustaminen on erittäin suosittua ja monissa paikoissa sinne tänne pysäköivät matkaajat ovat ihan riesaksi asti. Paikallisten neuvojen saattelemana löysimme kaltaisillemme tarkoitetun yöparkin. Hintaa yölle kertyi $8.
Tiistai 2.12
Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme auringonnousun aikaan. Automme siis pitää sisällään peräosassa sängyksi taitettavan sohvan, pienen pöydän, lavuaarin ja kaapit, joissa on astioita sun muita välineitä. Aamupesujen jälkeen väänsimme maapähkinävoileivät ja myslit aamupalaksi.
Viivyttelemättä lähdimme tutustumaan erääseen Uuden Seelannin hyvään puoleen, nimittäin hyvin toimivaan turistineuvontaverkostoon. Uudessa Seelannissa näyttää lähes joka kylässä ja kaupungissa olevan i-Site-turistineuvontapiste, josta saa kaikenlaista melko puolueetonta neuvontaa ja varauspalvelua ilmaiseksi. i-Siten:n jälkeen käväisimme nopeasti Waitangin maori-alueen reunalla, mutta meillä ei ollut aikaa jäädä tutustumaan paikkaan pitemmäksi aikaa.
Näkymä kuuluisille Bay of Islands-saarille.
Seuraavaksi suuntasimme läheisille Haruru Falls-vesiputouksille.
Lähdimme ajelemaan kohti sisämaata, kohti länttä. Pysähdyimme Kaikohessa tankkaamaan, sekä polttoainetta Renton Motors:sta että kahvia McDonalds:lta, ja ruokaostoksille. Woolworths:lle Jatkoimme matkaa kohti länsirannikkoa. Ennen rannikkoa maisemat olivat välillä melko vuoristoisiakin.
Tullessamme rannikolle eteemme avautuivat Opononi-hiekkadyynit.
Ajoimme Opononin ja Omaperen ohitse Arai Te Uru Reserve & Signal Hill-pysähdyspaikalle katsomaan jylhiä maisemia.
Käväisimme paikallisella i-Sitella kysymässä päivämme pääkohteista, hienoista Kauri-puista, mutta niiden lisäksi he antoivat vinkin eräistä syrjäisistä Waiotemarama-vesiputouksista.
Matkalla takaisin päätielle näimme jotain kummallista. En ehkä halua edes tietää, mitä oli tapahtunut.
Sitten jatkoimme kohti Kauri-puualuetta, Waipoua-metsää. Alla on kartta valtatien varrella olevista "pääkohteista".
Kaiken kaikkiaan puut olivat kyllä vaikuttavia ilmestyksiä. Niiden kokoa ei varmasti kuvista osaa kuvitella, mutta miettikää, jos rungon ympärysmitta on yli 16 metriä, niin miten suuri sen pitää olla.
Päivä oli jo pitkällä, joten matkan oli jatkuttava. Ajelimme Dargaville-nimiseen kaupunkiin ja ostimme isot astiat aasialaista ruokaa New Asian Restaurant:sta.
Dargavillesta lähdimme sitten jatkamaan kyseisen päivän pitkää loppumatkaa Cafe Fare:n kahvin voimalla. Jonkun ajan kuluttua Paparoassa ostimme paikalliselta huoltoasemalta jälleen tuplakahvit, jotta kuski ja kartanlukija jaksaisivat päivän loppuun asti. Matkustimme siis takaisin eteläänpäin ja pian ajoimme taas Aucklandin läpi. Aucklandin eteläpuolella Papakurassa tankkasimme BP-huoltoasemalla ja ikäväksemme saimme todeta, että BP-huoltoasemaketju ei hyväksynyt Visa Electron- eikä Mastercard-kortteja. Näin ollen aimo osuus käteismatkakassastamme hupeni tälle huoltoasemalle. Viereiseltä McDonaldsilta ostin myös menovettä itselleni eli lisää kahvia. Ilta alkoi pian pimetä, mutta olimme jo lähempänä määränpäätä. Hamiltonista jatkoimme vielä hiukan matkaa ja saavuimme Matamataan.
Matamata oli jo nukkumassa, mutta löysimme paikallisen i-Siten. Sen vieressä oli paikallisten yövartijoiden koppi ja tietystihän heiltä kyselimme, minne voisimme mennä yöksi. He sanoivat, että olkaa vaikka tässä, mutta voitte mennä myös läheisen Firth Tower Museumin parkkipaikalle, jossa karavaanarit saavat virallisesti yöpyä. Sinne sitten ajoimme ja väsyneinä menimme unten maille.
Keskiviikko 3.12
Keskiviikkona heräsimme taas kukonlaulun aikaan. Ajelimme hetimiten takaisin i-Sitelle aamupesulle sen siisteihin vessoihin. Söimme taas autossa aamupalaa ja menimme heti i-Siten auettua ostamaan liput Hobbiton-kierrokselle. Matamatassa siis sijaitsee Taru Sormusten Herrasta-elokuvan Shiren Hobbitonin kuvauspaikkana toiminut lammasfarmi. Farmin omistajilla on ollut bisnesaisteja ja he ovat pykäisseet pystyyn turistikierrokset purkutuomiolta pelastetuille kuvauspaikoille. Elokuvien katsoneille ja varsinkin tosifaneille (kuulun ensimmäiseen kastiin) kierros, varsinkin hyvällä ilmalla, on erittäin mukava ja leppoisa kokemus. Kävin ostamassa Shell:ltä aamukahvin ja lähdimme kierrokselle sitten melkein samantien.
Matkaa farmille oli jotain kymmenisen kilometriä. Oppaaksi meille sattui mukava "tosifanittaja", jolta ei ainakaan innostuneisuutta puuttunut.
i-Site:n ulkopuolella.
Kyytimme.
Epäonnistunut panorama.
Party tree.
Elokuvatiili, joka on styroxia.
Hobbit.
Kierrokseen kuului myös lampaan kerintänäytös.
Sitten palasimme takaisin Matamataan ja menimme i-Sitelle ostamaan liput maori-iltamiin Rotoruassa. Seuraavaksi kävimme Ronnie's Cafessa syömässä, ennen kuin jatkoimme jälleen matkaa.
Ajomatka ei ollut pitkä ja saavuimme Rotoruaan hyvissä ajoin. Rotorua on tunnettu hyvin sijainnistaan geotermisesti aktiivisella alueella. Sen pystyi myös haistamaan helposti. Vierailimme samantien Rotoruan i-Sitella kyselemässä yöpymispaikkaa. Päädyimme Kiwi Paka Rotoruaan. Vaikka maksoimme autopaikasta hiukan enemmän, oli se erittäin hyvä valinta, sillä kunnon peseytymistiloja alkoi jo arvostaa tässä vaiheessa matkaa.
Puhdistautumisen jälkeen laitoimme itsemme valmiiksi iltaa varten. Olimme menossa Te Puia-maorikeskukseen kulttuuriesittelykierrokselle ja maori-kultturi-iltaan.
Muta-allas haisee mädäntyneelle kananmunalle.
Kuvia Whakarewarewa-laaksosta, geysireistä ja muta-altaista.
Maori meeting house. Nimensä mukaan talo, jossa tavataan ihmisiä, järjestetään juhlat häistä hautajaisiin. Talossa pätee tiukat säännöt.
Kaivertaminen on maorikulttuurissa tärkeässä osassa.
Kierroksen jälkeen oli vuorossa Te Po-kulttuuri-ilta.
Maori-soturit tulevat ryhmämme "johtajaa" vastaan.
Tällaisesta tervehdyksestä Uusi-Seelanti tunnetaan, kuten myös tuosta kasvista nimeltään Silver Fern.
Tanssit ja esitykset tuntuivat olevan maoreille myös tärkeää.
Niinkuin myös haka-tanssi, jolla sodassa pyritään pelottamaan vastustajia.
Tottakaihan mekin harjoiteltiin.
Maori kai - perinteistä maoriruokaa.
Illan päätteeksi auringonlaskun aikaan vierailimme vielä geotermisellä alueella. Maaginen paikka.
Kulunut ilta oli erittäin viihdyttävä ja opettavainen. Vaikka maorikulttuuri ja geotermiset alueet tuntuvat olevan melko kaupallistettuja, ei se haittaa, jos tuote on tehty hyvin. Ilta oli jo pitkällä, joten ajelimme vain hetken aikaa ympäri Rotoruan keskustaa ja menimme sitten yöunille.
Torstai 4.12
Torstai-aamuna, hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme tien päälle. Ennen sitä kävimme kuitenkin Rotoruan keskustassa aamupalalla. Kysyimme paikallisilta neuvoa ja onnistuneeksi valinnaksi osoittautui ranskalaisin Ranskan ulkopuolella sijainnut kahvila, missä olen ikinä käynyt, - Le Cafe de Paris.
Hyvät mätöt - suosittelemme.
Shellilta nappasimme menovettä autoon ja meihin ja lähdimme tien päälle. Ensimmäinen etappi oli Wai-O-Tapun muta-altaat hiukan Rotoruan eteläpuolella.
Kyllä muuten haisi pahalle.
Geoterminen järvi Wai-O-Tapun pohjoispuolella.
Sitten lähdimme ajelemaan eteenpäin ja seuraavan pysähdys oli Orakei Korako. Kyseessä on upea geoterminen laakso, jossa näkee, mitä kaikkea geoterminen aktiivisuus voi saada aikaan. Paikan hienoudesta kertonee se, että osa BBC:n luontodokumenttisarjan dinosaurus-jaksosta on kuvattu siellä.
Kerrassaan upea paikka.
Orakei Korakosta jatkoimme Taupoon. Jälleen kerran, ensimmäiseksi kiirehdimme i-Sitelle ottamaan asioista selvää. Käväisimme apteekissa ostamassa allergialääkettä kuskille ja Woolworthsilla kaupassa. Sitten siirryimme hiukan Taupon ulkopuolelle Huka Falls-vesiputouksille.
Tämä koskenpätkä putouksineen oli mielestäni vuolain ja vesimassaltaan suurin, mitä olemme vaihto-opiskeluvuotemme aikana nähneet. Virtaavan veden tuijottamisessa on jotain maagista, joka vetää vertoja jopa nuotion tuijottamiselle.
Vesiputouksilta lähdimme takaisin kaupunkiin ja matkan varrella pysähdyimme näköalapaikalle.
Taupossa kävimme vielä ostamassa Warehouse-halpistavaratalosta sadeviitat seuraavan päivän vaellusta varten ja apteekista kofeiinitabletteja kuskille. Söimme Thai Delight-ravintolasta herkulliset takeawayillalliset hienoissa Taupo-järven rantamaisemissa. Sitten jatkoimme matkaa kohti etelää. Matkan aikana Taupo-järven maisemat vaihtuivatkin jo vuoristomaisemiin.
Saavuimme Tongariro-kansallispuistoon, joka oli taas aivan uudenlaista maisemaa verrattuna siihen, mitä aiempina päivinä olimme nähneet. Menimme yöksi Whakapapa-kylään, joka on Mt. Ruapehu-vuoren kyljessä sijaitseva vuoristokylä, lähinnä laskettelukeskuksen ja vaeltajien sekä muiden lomailijoiden käytössä. Mt. Ruapehu on yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista ja Pohjoissaaren korkein vuori (2797 m). Kaksi muuta korkeaa vuorenhuippua aivan Mt. Ruapehun vieressä ovat Mt. Ngauruhoe (2291 m) ja Mt. Tongariro (1978 m), joiden välistä seuraavan päivän vaellusreittimme kulkee. Yövyimme puoliluvattomasti parkkipaikalla aivan kylän keskellä. Emme olleet ainoita ja oli jo sen verran myöhä, ettemme jaksaneet nähdä vaivaa muun paikan etsimiseen.
Perjantai 5.12
Perjantaina herätyskello soi taas joskus kuuden aikoihin. Nopeasti kävimme aamupesulla ja söimme aamupalan. Koska olimme jo reilun 1000 metrin korkeudessa, ilma oli todella viileä. Päivävaelluksemme, Tongariro Alpine Crossingin, kannalta ilma ei näyttänyt hyvältä, sillä vettä satoi hiukan ja näkyvyys oli melko huono. Olimme ostaneet kyydin reitin lähtöpaikalle ja paluukyydin reitin päätöspaikalta. Kuski sanoi myös, että ilma ei näytä hyvältä, mutta ei kuitenkaan niin huonolta, että päivävaellus kiellettäisiin. Päätimme siis lähteä matkaan. Pakkasimme sen verran vaatetta, ruokaa ja juomaa mukaan, että varmasti selviämme. Vuokrasimme vielä vaelluskengät, joka osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi.
Reitti siis on kokonaisuudessaan vajaa 20 kilometriä pitkä ja korkein kohta on hiukan alle 1900 metrissä. Reitillä on pari sivureittiä kummankin vuoren huipulle, mutta valitettavasti sään takia ne olivat suljettu vaelluspäivänämme.
Lähdimme kirjaimellisesti kävelemään pilveen.
Ensin kävelimme Mangatepopo Valley Trackia pitkin.
Soda Springs.
Reitin pari ensimmäistä tuntia olivat kaikista rankimmat. Siihen sisältyivät rankimmat nousut ja sää oli todella ankara. Mitä korkeammalle nousimme, sitä kovemmaksi tuuli yltyi ja vettäkin alkoi satamaan. Kylmyys tuntui siten pahemmalta ja pahemmalta. Oli kauheaa katsella, kun jotkut tytöt olivat lähteneet matkaan lyhyissä shortseissa ja sitten he siellä tuulessa ja sateessa väänsivät itkua. Välillä tuuli oli niin kova ja piiskaava, että sadeviittamme rehellisesti sanottuna repeytyivät tuulen mukana. Kasvoipahan kunnioitus luontoa kohtaan taas moninkertaiseksi.
Jyrkimmät nousut ovat takanapäin.
Reitin korkeimmalla kohdalla.
Emerald Lakes eli Smaragdijärvet alkavat pilvien välistä näkyä.
Sitten ilma alkoi paranemaan, vielä nopeammin kuin mitä se aiemmin oli huonontunut. Nyt todella tiedämme, miten nopeasti sääolot voivat muuttua alppiolosuhteissa.
Ylitimme vaarallisia vesistöjä ja jäätiköitä:).
Sitten saavuimme jo reitin loppupuolelle ja aloitimme laskeutumisen.
Tässä kohti kuljemme maori-heimon pyhän maan läpi.
Tuossa mustassa vedessä on kyllä paljon rikkiä tai jotain muuta värjäävää ainesta...
Alaspäin mennään ja katsellaan taakse henkeäsalpaavia maisemia.
Voin kuvitella, miten paljon vettä vuorilta virtaa, kun enimmät lumet sulavat.
Sitten olemme jo matkalla takaisin Whakapapa-kylään. Tongariro Alpine Crossing oli kyllä upeata upeampi kokemus. Olisi ollut tietty hienoa, jos sää olisi ollut parempi ja täten olisimme nähneet hienoja maisemia koko matkan ajan, mutta jotenkin myös taistelu luontoäitiä vastaan oli omanlaisensa kokemus. Lisää upeita kuvia vaellukselta on internet väärällään tai esimerkiksi Google Earthin kautta löytyy myös paljon hienoja kuvia laitettuina reitin varrelle.
Whakapapan i-Sitessa oli kohokuva kansallispuistosta. Tuosta pienemmän valkoisen huipun vasemmalta puolelta me tarvottiin.
Päivälle oli vielä jäljellä jonkun verran ajettavaa, vaikkakin kuuma sauna, uima-allas ja kylmä olut olisi kuulostanut vaelluksen jälkeiseen olotilaan parhaalta. Ylläolevalta kuvanottopaikalta, kansallispuiston eteläpuolella eräältä huoltoasemalta ostimme erittäin suuret kahvit, jotta jaksaisimme vielä matkustaa loppuillan.
Käänsimme autonnokan kohti pohjoista ja ajelimme Otorohanga-nimiseen pikkukaupunkiin. Matkan varrella tankkasimme Te Kuiti-nimisessä pikkukylässä. Hassuja kyllä nämä paikannimet. Otorohangassa otimme autopaikan Otorohanga Holiday Park-lomakylästä, joka oli erittäin mukava paikka. Satuimme kuitenkin kylään sellaisena iltana, että emme halunneet jäädä lomakylään vaan kävelimme muutaman minuutin matkan kylän pääraitille. Oli nimittäin perjantai-ilta ja siellä järjestettiin vuotuinen jouluparaati. Pienessä kylässä tämä tarkoitti sitä, että kaikki kynnelle kykenevät olivat joko esiintymässä tai vähintään sitten hurraamassa kadun laidalla. Tunnelma oli leppoisan mukava - siinä oli jotain "aitoa".
Aikamme paraatia seurattuamme menimme illastamaan Ronnies Regent Cafeseen ja sitten menimmekin jo takaisin lomakylään ja yöpuulle.
Lauantai 6.12
Suomen itsenäisyyspäivä oli meidän viimeinen kokonainen päivä Uudessa Seelannissa. Heti aamulla lähdimme Otorohangasta kohti Waitomo Caves-luolastoa. Ensin vierailimme kiiltomatoluolissa. Madoista ei saanut ottaa kuvia, joten kuvailu jää kertomisen varaan. Itse luolatkin olivat vaikuttavia paikkoja, mutta varsinkin kun astuimme veneeseen maanalaisessa joessa ja katselimme luolan katossa olevia tuhansia matoja, jotka loistivat kuin tähtitaivas, tajusimme, kuinka hieno paikka oli kyseessä.
Seuraavaksi menimme vierailuille Aranui-tippukiviluoliin. Ihmeellisiä kyllä ovat nämä(kin) luonnonihmeet.
Tippukiviluolien jälkeen lähdimme kohti Aucklandia, sillä auto piti palauttaa neljään mennessä. Pysähdyimme Hamiltonissa lounaalla Nando's:ssa, jossa vierailimme usein myös Australian lomillamme.
Hamiltonin pääkatu.
Saavuimme Aucklandiin hyvissä ajoin ja menimme autonvuokrausfirman lähelle eräälle Shellille tankkaamaan viimeisen kerran ja tekemään loppusiivouksen. Kaiken kaikkiaan matkasimme autolla vajaa 1600 km, joka on neljään kokonaiseen ja kahteen vajaaseen matkapäivään ihan hyvin. Palautettuamme auton otimme taksin, jolla menimme suoraan majoituspaikkaamme, City Lodge Hotel Aucklandiin.
Vaikka paikka oli erittäin viihtyisä verrattuna muihin majoituksiin, joissa koko vuoden aikana yleisesti ottaen olimme olleet, lähdimme melkein samantien kävelylle kaupungille. Ensimmäinen kohde oli jumppaajien eräänlainen Mekka - Les Mills Auckland. Jatan harmiksi vaatekauppa siellä oli jo kiinni, joten jouduimme tyytymään paikkojen katseluun ja ihmettelyyn.
Muuten sitten vaan pyörimme ympäriinsä ja katselimme vähän paikkoja. Palasimme hotellille melko ajoissa, sillä halusimme pestä pyykkiä ja pakkailla laukkuja. Tämän lisäksi tiedossa oli erittäin aikainen herätys.
Sunnuntai 7.12
Sunnuntaiaamuna herätys oli tosiaan jo ennen neljää. Hyppäsimme melkein samantien tilattuun taksiin ja suuntasimme lentokentälle. Lentomme kohti Fidzin Nadia lähti seitsemän jälkeen ja olimme perillä paikallista aikaa jo yhdeksän jälkeen.
Kyytipelimme.
Heti päästyämme koneesta ulos kuuma ilma, joka oli kuin lehmän henkäys, sai hien pintaan, varsinkin, kun jouduimme kantamaan melko paljon vaatetta päällämme ja käsissämme, koska matkatavaroissa oli melkoisesti painoa. Maahantulo meni melko näpsäkästi eli sujuvasti. Terminaalin puolella olikin jo moni paikallinen vastassa kyselemässä, että mihin olemme menossa. Ulkona majapaikkamme kuski jo odotteli ja vei meidät autoonsa.
Huomionarvoinen seikka ilmastointilaitteessa. Ei säädetä lämpöä kylmän ja kuuman välillä vaan kylmän ja vielä kylmemmän välillä.
Majapaikkamme oli nimeltään Nomads Skylodge. Saimme ihan mukavan kahden hengen huoneen ja hotelli/motelli vaikutti muutenkin viihtyisältä paikalta. Pienen levon jälkeen lähdimme käymään ostoksilla. Lähdimme kävelemään kaupunkia kohti ja katselemaan paikkoja.
Kuumuus oli kuitenkin sellainen, että tyydyimme noin puolessa välissä sijainneeseen supermarkettiin ja kävimme syömässä Bounty Restaurantissa. Sen jälkeen palasimme takaisin hotellille, uima-altaaseen polskimaan ja lepäilemään.
Koska seuraavana aamuna meillä oli lähtö kahdeksan päivää kestävälle saarihyppelymatkalle, pakkasimme laukut illalla siten, että saimme jätettyä matkalaukut ja näin ollen suurimman osan tavaroista hotellin laukkuhuoneeseen säilöön.
Maanantai 8.12
Heti saapumispäivästä seuraavana aamuna oli siis lähtö Awesome Adventures Fiji-matkafirman "Ultimate Lei"-matkalle. Aivan aamusta söimme erittäin täyttävät aamupalat hotellilla. Retkifirman hyvin ilmastoitu ja räikeän värinen bussi tuli hakemaan meitä hotellilta hyvissä ajoin.
Ensin bussi vei meidät Denarau Marinaan.
Lähtöä odotellessa.
Matka kesti seitsemän päivää ja kuusi yötä, mutta olimme ostaneet vielä yhden lisäyön eräälle saarelle. Idea oli siis se, että lähdimme saaria kiertävälle yhteysalukselle, josta ensin jäimme kauimmaiselle saarelle reitillämme. Siellä vietimme seuraavat kaksi yötä, jonka jälkeen siirryimme seuraavalle saarelle, joka oli matkaohjelmassamme. Yhteysalus kiersi joka päivä saman reitin ja kohteita oli kolmisenkymmentä, mutta meidän kohteemme olivat jo etukäteen varatut. Alla on yhteysaluksen reitti.
Pari ensimmäistä paratiisisaarta reitillämme.
Ensimmäisen päivän yhteysmatkamme kesti melkein viisi tuntia, koska matkustimme Yasawa Islands-saariryhmän aivan pohjoisimpaan kolkkaan, Tavewa-saarelle Coral View Resortiin.
Perille päästyämme loikkasimme yhteysaluksesta pienempään, resortin omistamaan pikkualukseen. Reissun aikana huomasimme, että resortin taso on yleensä suoraan verrannollinen yhteysaluksen kokoon ja laatuun.
Kun pääsimme rantaan, saimme kokea sen ystävällisyyden, jonka varaan turismi Fidzillä on rakennettu. Resort-tyylisen majoituspaikkamme henkilökunta oli laulamassa meille rannassa, kun saavuimme. Samantien meidät vietiin syömään lounasta ja kuuntelemaan tervetuliaispuheita ruokasaliin. Puheiden jälkeen meidät vietiin "huoneisiimme". Fidzillä puusta, oksista ja lehdistä tehtyjä taloja/mökkejä kutsutaan nimellä "bure". Olimme sen verran hiestä likomärkiä, että pulahdimme ensimmäistä kertaa uimaan mereen kotimatkamme aikana. Nopean suihkun, joka todellakin oli nopea, koska lämmintä vettä ei ollut, jälkeen lähdimme pienelle kävelylle.
Kookospalmuja pähkinöineen oli Fidzillä joka puolella.
Hieman sivummalla oleva ranta.
Näkymä Coral View Resortin yli.
Emme kuitenkaan viitsineet kävellä aivan korkeimmalle huipulle, sillä maasto oli sellaista, että pitkävartiset housut olisivat olleet paikallaan, varsinkin kun meitä on peloteltu tropiikissa vaanivista vaaroista ja itikoiden/ötököiden levittämistä sairauksista. Vaikkemme huipulle asti kävelleetkään, hiki oli hirmuinen, joten mitäpä siitä muuta kuin uimaan vaan. Seuraavaksi oli vuorossa illallinen.
Illalliselta ruokasalista - huomaa hiekkalattia.
Paikalliset pitivät meille esityksen.
Illallisen jälkeen oli vuorossa iltaohjelman aika. Seurailimme sitä aikamme. Allaolevassa kuvassa on menossa rapuralli.
Kuumuus oli kuitenkin verottanut jaksamistamme, joten painuimme melko ajoissa unten maille, jotta aamulla olisimme aikaisin hereillä päivän rientoihin.
Tiistai 9.12
Nukuttuamme hyvin ja pitkään, olimme aamulla pirteinä aamupalalla. Ensimmäisenä ohjelmassa oli pohjoisempana sijaitsevalle Sawa-i-Lau-saarelle suuntautuva luolaretki. Paikan "arvoa" nostaa joidenkin silmissä myös se, että luolilla kuvattiin vuonna 1980 ilmestyneen Blue Lagoon-elokuvan jotain kohtauksia.
Matkasimme luolille pikkuveneellä noin puolen tunnin ajan.
Oppaan mukaan tämä saari oli joku kuherruskuukausisaari, jolla ei ole vastavihityn pariskunnan lisäksi kerralla heidän lisäksi muita kuin yksi tai jokunen palvelushenkilökuntaan kuuluva.
Matkalla luolille.
Paikan päällä luolien suulle pystyi kävelemään, mutta sitten täytyi hypätä veteen. Syvimmillään vettä oli alla kuulemma noin 10 metriä ja luolien sisäkorkeus oli noin 20 metriä. Kävimme parissa vedenalaisessa luolassa, joihin päästäkseen täytyi sukeltaa parin metrin matka. Taas kerran, kyseessä oli vaikuttavat luonnon muodostelmat. Luolien sisältä meillä ei valitettavasti ole valokuvia, sillä emme halunneet ottaa sinne kameraa mukaan, jottei se kastuisi. Koko matka kesti noin kolme tuntia, jonka jälkeen söimme resortilla lounaan. Lounaan jälkeen otimme Jatan kanssa kajakin allemme ja snorkelointivälineet mukaan ja lähdimme vesille.
Suuntasimme resortistamme hiukan etelään rannalle, jossa on kuvattu sitten taas joitain muita kohtauksia Blue Lagoon-elokuvasta. Matka kajakilla kesti sellaiset puolisen tuntia. Vesi oli niin kirkasta, että koko ajan luuli osuvansa koralleihin ja pohjaan, vaikka vettä oli alla useita metrejä.
Blue Lagoon-ranta ja -lahti.
Jatta ja Blue Lagoon-lahti.
Sitten aloitimme snorklaamaan ja upeatahan se oli. Täytyy sanoa, että Great Barrier Reef:llä oli monin paikoin hienompaakin, mutta ei se haitannut. Parin tunnin ajan sitten vedessä lilluimme. Uusista lajibongauksista mainittakoon merikäärme.
Pakolliset poseeraukset.
Parin tunnin pulikoimisen jälkeen meloimme takaisin. Snorklailimme resortin edessä vielä jonkun aikaa ennen suihkua. Sitten menimme loikoilemaan rannalle riippukeinuihin.
Meidän bure ja Jatta.
Muita bureja.
Resortin hengailualuetta.
Riippukeinuilu on kivaa.
Auringonlaskun aikaan oli sitten taas illallisen, esitysten ja pelien sekä leikkien aika.
Keskiviikko 10.12
Keskiviikkoaamuna oli aamupalan jälkeen sitten pakkauksen ja huoneenluovutuksen aika. Oli muuten mukava löytää ikkunoiden ja ulommaisen hyönteisverkon välistä sellainen melkein kämmenen kokoinen suhtkoot paksujalkainen hämähäkki. Liekö viettänyt paljon aikaa ihan buren sisälläkin. Alla vielä pari kuvaa burestamme.
Minulla oli muuten muutakin ohjelmaa aamupäivälle, sillä lähdin haisukellukselle. Meitä oli yhteensä kuusi sukeltajaa ja kaksi ohjaajaa. Ajelimme parisenkymmentä minuuttia avomerelle päin ja siellä odottelikin jo toisen sukellusfirman vene sukeltajineen. Merenkäynti oli melko kova, mutta kunhan päästiin veden alle niin eipä se siellä syvemmällä enää haitannut. Sukelsimme lyhyen matkan kahden "bommien" väliin viritetylle köydelle, josta sitten nappasimme kiinni. Ohjaajat alkoivat sitten kaataa syöttejä noin viiden metrin päähän meistä. Ei kulunut aikaakaan, kun ensimmäiset pienemmät hait ilmestyivät kalaparvien seasta aterialle. Vietimme koko sukelluksen köydellä ja suurin näkemämme hai oli yli neljä metriä pitkä. Pienenä lisämausteena mainittakoon aivan vieressämme uiskennellut jättiläismureena. Sukellus oli mukava kokemus, tosin eihän siinä nähnyt niin paljoa erilaisia juttuja kuin normaalilla sukelluksella, mutta senhän jo tiesin etukäteen, koska olin menossa nimenomaan haisukellukselle. Sukelluksen maksimisyvyys oli 18 metriä.
Palaamme sukellukselta.
Sukelluksen jälkeen olikin sitten jo lounaan vuoro. Koska Jatalla oli syntymäpäivä, olin pyytänyt resortin työtekijöitä laulamaan hänelle.
Pian lounaan jälkeen olikin jo lähdön aika.
Aika piukkaan veneet pakattiin.
Pari kuvaa resortista veneestä.
Sitten matkustimme yhteysaluksella etelään päin Mantaray Island Resortiin Naviti-saaren lähettyville. Jos Coral View Resort oli enemmän "fidziläinen", leppoisampi ja tunnelma oli jotenkin "aidompi", Mantaray Island Resort oli paljon länsimaisempi ja länsimaisesta näkökulmasta tasokkaampi. Eli joku tykkäsi enemmän, joku vähemmän.
Saapumisen ja tervetuliasjuomien jälkeen säädimme aikamme burejen kanssa, sillä meille oli annettu bure kahdella erillisellä sängyllä. Koska olimme ostaneet paikkaan vielä yhden lisäyön ja selkeästi varauslomakkeissamme lukee, että olimme maksaneet parivuoteellisesta huoneesta, käytin hieman kansainvälisiä neuvottelutaitojani ja kyllähän he huoneen sitten sellaiseksi muuttivat.
Säätämisen jälkeen lähdimme snorklaamaan, huolimatta hieman pilvisestä kelistä. "Snorklausmaastot" olivat tässä resortissa erittäin, erittäin hienot ja tasokkaat. Itseasiassa ne olivat niin hyvät, että en sitten edes ajatellutkaan lähteväni laitesukeltamaan, vaikka saarella oli myös tasokas sukellusfirma. Näimme kaikenlaisia koralleja ja eläimiä, kuten esimerkiksi "Nemoja", Sinitäplärauskuja, yhden hain ja leijonakalan. Oikein harmitti tulla pois vedestä, sillä näkemistä oli niin paljon.
Snorklauksen jälkeen kävimme suihkussa ja valmistauduimme illalliselle.
Kuvassa näkyy resortin pääbure.
Ennen ja jälkeen illallisen nautimme muutamat drinkit Jatan syntymäpäivien kunniaksi...
...ja niiden muutamien drinkkien jälkeen Jatta halusi osallistua limbokisaan, jossa hän sijoittui jaetulle toiselle sijalle. Ilta oli kerrassaan mukava.
Torstai 11.12
Torstaina oli sitten hiukan huonompi keli. Kuumahan on aina, mutta taivas oli pilvessä ja vettäkin sateli vähän väliä. Emme antaneet sään kuitenkaan häiritä, vaan suuntasimme aamupalalle hetimiten herättyämme.
Aamupalan jälkeen snorklasimme taas muutaman tunnin, jonka jälkeen aloimme tehdä hienoja rannekoruja kookospähkinän kuoresta.
Sitten oli vuorossa lounas, jota sulattelimme jatkamalla rannekorujen valmistusta. Piakkoin tämän jälkeen menimme taas snorklailemaan. Muutaman tunnin vedessä lilluttuamme käväisimme suihkussa, jonka jälkeen menimme käymään saaren toisella puolella olevalla hiekkarannalla.
Tämän jälkeen lepäilimme aikamme riippukeinuissa, jonne kuulimme illallisrumpukutsun. Illallinen jatkui normaalisti iltaohjelmalla, joka oli samaa rataa edellisillan kanssa. Loppuillan huipputapaus oli, kun bongasin allaolevassa kuvassa näkyvän kaksihäntäisen gekon pääburen tukitolpassa. Mikä lie mutantti?!
Perjantai 12.12
Perjantai oli taas siirtymätaivalpäivä. Harmi sinäänsä, sillä sää oli yön aikana muuttunut upeaksi. Ehdimmekin nauttia säästä aamupalan jälkeen muutaman tunnin ajan, mitenkäs muuten kuin snorklaamalla. Tämä valitettavasti johti pohkeiden ja selänosien palamiseen, joiden johdosta vielä joulunpyhinäkin sain kuoria ihoa pois. Lounaan jälkeen jatkoimme rannekorujemme tekemistä ja odottelimme lähtöämme hengailemalla rannalla.
Näkymä pääburen sisältä.
Näkymä pääburesta.
Lounas.
Tällainen bure meillä oli.
Näkymiä rantamaisemista.
Tällaiset niistä rannekoruista nyt sitten tuli.
Iltapäivällä siis yhteysalus tuli noutamaan meitä ja jatkoimme matkaamme kohti etelää, kohti Kuata-saarta ja Kuata Resortia.
Kuataa kuvataan erittäin fidziläisenä resortina. Kuuleman mukaan se on yksi harvoista resorteista, jota pyörittää saaren omat asukkaat. Muissa työvoima tulee kuulemma pääsaarelta ja muilta saarilta. Kuatan taso verrattuna kahteen edelliseen, varsinkin jälkimmäiseen, oli melkoisen paljon matalampi. Meille onneksi sattui aivan uusi bure, mutta esimerkiksi muissa tiloissa ja varsinkin ruuan tasossa tason laskun näki selvästi. Henkilökunta oli kuitenkin erittäin ystävällistä ja varsinkin toisen illan esitykset olivat mainioita. Kaikki kunnia kyläläisille, sillä he ovat resortin suhteen erittäin omavaraisia - esimerkiksi meidän uuden buremme rakennuksessa käytetyn puutavaran he olivat kaataneet, pilkkoneet ja käsittelleet saaren omista puista.
Saapumassa saarelle.
Ensimmäiseksi kuuntelimme tervetuliaispuheet ja sitten siirryimme huoneisiimme.
Ihan kivahan tuo bure oli. Tosin tuo erillinen vessakoppero oli mielenkiintoinen viritys ja ikkunaluukkuja ei saanut oikeastaan kiinni. Majoittautumisen jälkeen menimme kahville ja vaan "olemaan" ja nauttimaan maisemista.
Aikamme vaan oleiltuamme ja tutustuttuamme paikkoihin, oli illallisen aika, jonka jälkeen oli fidziläiseen tapaan iltaohjelmaa. Meidätkin saatiin huijattua sellaiseen paritanssikilpailuun, mutta onneksi siitä ei taida olla yhtään kuvia.
Illalla katossamme vaeltelevat gekot hiukan mietityttivät, mutta koetimme ajatella positiivisesti ja toivoimme niiden nappaavan kaikki lentävät ötökät ja pysyvän siellä katossa.
Lauantai 13.12
Aamiaisen jälkeen lähdimme koralliriuttahaisnorkelointimatkalle. Ajoimme veneellä puolisen tuntia avomerelle päin ja sitten hyppäsimme veteen snorkelointivarusteiden kanssa. Koralliriutat olivat melko huonossa kunnossa, johtuen lienee aivan luonnollisesta merenkäynnistä johtuvasta rikkoontumisesta. Olimme vedessä varmaan sellaiset puolisentoista tuntia. Näimme 1-1,5 metrin pituisia haita viisi kappaletta, kun ne tulivat helpolle aterialle. Muuten haiden ja kalojen temmellystä oli mukava seurata, muttemme pitäneet hainsyöttäjien tavasta kiusata ja käydä kiinni haihin. Melkein toivoimme, että hait olisivat "näpäyttäneet" kiusaajiaan. Kokonaisuudessaan tämä puolipäivämatka oli kuitenkin kiva, sillä ilma oli mahtava ja ainahan vedenalainen maailma kiinnostaa. Palasimme takaisin saarelle lounaalle.
Lounaan jälkeen vietimme useamman tunnin vain rentoutuen riippumatoissa ja käppäillessä rannalla.
Myöhemmin iltapäivällä lähdimme ohjelmaamme kuuluneelle metsäkävelylle. Kävelimme metsän läpi eräälle saaren vuorenhuipuista. Kävely ei ollut niinkään raskas, mutta varsinkin alastullessa täytyi varoa askeleitaan, ettei irtonainen maa-aines lähtenyt jalkojen alta. Vuorenhuipulta avautuivat hienot näkymät Yasawa- ja Mamanuca-saaristoihin. Kävelyreitillä tutustuimme myös saarelle päivän meitä myöhemmin tupsahtaneeseen suomalaispariskuntaan, joiden kanssa tuli sitten tarinoitua useampikin hetki. Terveiset vaan Villelle ja Heidille, jos luette tätä!
Kävelyn jälkeen menimme melkein suoraan illalliselle. Sen jälkeen olivat vuorossa esitykset, jotka olivat edellisiltaa huomattavasti paremmat.
Ruokaburesta näkynyt kuunnousu oli myös erittäin vaikuttava.
"Hopeinen kuu luo, merelle siltaa".
Sunnuntai 14.12
Viimeinen päivä Kuatalla oli vielä enemmän pelkkää rentoutumista kuin aiemmat. Osaksi tämä johtui siitä, että sunnuntait ovat Fidzillä pyhitetty lepo- ja kirkkopäiviksi eikä silloin tehdä mitään ylimääräistä. Tietysti nyt meille tehtiin ruuat ja muut perushommat toimivat, mutta esimerkiksi kaikki retket yms. olivat peruttu.
Aamiaisen jälkeen makoilimme vain auringossa ja relaksoiduimme. Bure piti luovuttaa aamulla, joten siksikin päivästä tuli aika rauhallinen, koska tavaroita täytyi hiukan vahtia. Lounaan jälkeen jutustelimme suomalaispariskunnan kanssa ja puljasimme vedessä niin pitkään kuin auringossa uskalsimme olla.
Alkuillasta yhteysaluksemme saapui ja vei meidät Mamanuca-saaristossa sijaitsevalle Kadavulailai-saarelle Bounty Island Resortiin. Se oli aivan eri tasoa muiden resortien kanssa, varsinkin verrattuna edelliseen. Aito fidziläisyys sieltä kuitenkin tuntui puuttuvan, mutta toisaalta saari antoi hyvät puitteet nk. paratiisilomalle. Vaikka huoneemme ei ollut muuten viiden tähden luokkaa, sieltä löytyivät sellaiset ylellisyydet, kuten jääkaappi, ilmastointi ja lämmin suihku.
Saavumme saarelle.
Koska ilta oli jo pitkällä emme ehtineet ennen illallista käydä kuin hiukan kävelemässä. Itseasiassa yritimme kävellä saaren ympäri, mutta oli nousuveden aika ja emme saaren eräästä kulmasta päässeet enää etenemään.
Mairea hymy, kun on löytänyt noin paljon "aarteita".
Kuvia resortista.
Kävelyn jälkeen menimme illalliselle ja nautimme muutaman matkaystävän kanssa muutamat juomat ennen nukkumaanmenoa.
Maanantai 15.12
Maanantai-aamuna halusimme herätä erityisen aikaisin, jotta näkisimme auringonnousun ja ehtisimme snorklata ennen lähtöä. Auringonnousu oli hieno, tosi pilvet taivaanrannassa haittasivat näkymää jonkun verran.
Auringonnousun jälkeen menimme erikoisluvalla snorklaamaan. Näkymät vedessä olivat melko hyvät, mutta aikainen herätys jotenkin tuntui kropassa ja päässä, joten ei siitä aivan niin paljon saanut irti. Puolisentoista tuntia ehdittiin kuitenkin vedessä olemaan. Snorklailun jälkeen kävimme palauttamassa välineet, kävimme suihkussa ja menimme aamupalalle. Aamupalan jälkeen luovutimme huoneen.
Ei huono näkymä huoneen ovesta.
Kyseessä oli Fidzi-saarihyppelymme viimeinen päivä. Viimeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa Seaspray Day Sailing Adventure-päiväpurjehdus. Lähdimme resortista aikaisin aamulla yhteysaluksella kohti päiväpurjehduksen lähtöpaikkaa, Mana-saarta.
Kuvassa päiväreittimme.
Alus oli vanhanmallinen puinen purjealus. Ensimmäinen kohteemme oli Yanuya-saari, jossa vierailimme fidziläisessä kylässä.
Meidät siirrettiin purjealukselta pikkuveneellä saarelle.
Osallistuimme perinteiseen fidziläiseen kava-seremoniaan. Kava-juoma on kuivatun kava-kasvin murskatuista juurista uutettua juomaa. Ei humalluta, mutta puuduttaa ainakin kielen ja kai sitä jos enemmän joisi, niin jonkunlaiseen "onnellisempaan" tilaan pääsisi.
Kiertelimme aikamme kylässä.
Sitten oli lähdön aika.
Seuraava kohteemme oli Mondriki/Monuriki-saari, jolla kuvattiin Tom Hanksin lentopalloelokuva Castaway. Pääasiassa kuitenkin snorklailimme, sillä maisemat veden alla olivat upeat, mutta jonkun aikaa loikoilimme maallakin.
Sitten lähdimme takaisin kohti pääsaarta ja Denarau Marinaa.
Purjehdusmatka oli erittäin viihtyisä, tekemistä riitti, seura oli hyvää, ruoka oli herkullista ja juomaa oli sopivasti. Rantauduimme kahdeksan päivän saarihyppelyltämme väsyineinä, mutta tyytyväisinä. Oheisen auringonlaskun saattelemana meidät kyyditettiin takaisin Nomads Skylodge-hotelliin, jossa vietimme vielä yhden yön. Illalla emme jaksaneet tehdä muuta kuin pestä pyykkiä, ennenkuin menimme unten maille.
Tiistai 16.12
Tiistaiaamuna oli taas aamiaisen jälkeen edessä armoton pakkausoperaatio, kun matkalaukkuun täytyi taas saada ne tavarat, mitkä sinne kuuluivat ja käsimatkatavaroihin sitten loput.
Pari kuvaa huoneesta.
Luovutimme huoneet ja lähdimme käymään Nadi-kaupungissa, milläs muulla kuin paikallisbussilla.
Bussipysäkillä.
Keskustan pääkatu
Keskustan joku sivukatu.
Ei aivan niin kirkasta vettä kuin saaristossa.
Emme jaksaneet kierrellä kaupungilla kuin jonkun tunnin. Ilma oli tietysti kuuma ja lievää reissuväsymystä oli jo ilmassa. Käväisimme alkuperäisiä fidziläisiä käsitöitä myyvässä kaupassa (tai niin he ainakin väittivät), jossa oli myös veistopaja ja kava-seremonia vieraille. Eli tulipa sitä tuon ylläolevan kuvan joen väristä juomaa juotua sitten toisenkin kerran. Varsinaisena tavoitteena meillä oli ostaa postikortit Suomeen, jotka löysimme hieman yllättäen apteekista. Ei oikein tehnyt mieli ostellakaan mitään, koska matkatavaroita oli liikaa jo valmiiksi. Iltapäivällä palasimme hyvissä ajoin takaisin hotellille.
"Linja-autossa on tunnelmaa...".
Jälleen kerran, hyvin ilmastoitu bussi.
Muutama yleiskuva hotellilta.
Palattuamme hotellille kirjoittelimme aivan kaikessa rauhassa hirmuisen kasan kortteja. Ennen lähtöä söimme hotellin intialaisravintolassa täyttävät ja herkulliset ruuat. Mikäs sen mukavampaa lähteä taas matkaan kuin masut täysinä ja tyytyväisinä. Jouduimme menemään lentokentälle nelisen tuntia ennen lentoa, sillä hotellin viimeinen kuljetus olisi taas ollut liian myöhään. Eipähän tullut ainakaan kiire ja sai rauhassa matkalaukkujen painojen kanssa turata. Lentomme lähti Fidziltä hiukan iltayhdentoista jälkeen.
Kulkupelimme.
Monet saattaisivat tässä kohtaa odottaa päivän vaihtuvan, mutta koska lensimme Tyynenmeren toiselle puolelle Los Angelesiin, kansainvälisen vuorokausirajan yli, "voitimme" aikaa eli saavuimme LA:han samana päivänä hiukan puolen päivän jälkeen. Lento meni melko hyvin, tosin ainakaan minä en saanut kovin hyvin nukuttua. Kai sitä kroppa ja pää alkoi olemaan sen verran sekaisin, että ei oikein tiennyt, että väsyttääkö vaiko ei.
Heti päästyämme koneesta jouduimme turvatarkastusjonoon. Ihmettelimme, että miksi jonot eivät vetäneet. Eipä aikaakaan, kun virkailija tuli kertomaan, että heillä oli maanlaajuinen tietoverkkokatkos. Edellisen kerran oli kuulemma tapahtunut neljä vuotta aiemmin ja oli kestänyt puoli tuntia. Mitenköhän se sattui juuri nyt sitten meidän kohdalle?
Turvatarkastusjonossa.
Kunhan tietoverkot alkoivat toimimaan, pääsimme matkalaukkuinemme mankelin läpi melko sutjakkaasti. Los Angelesissa sää oli melko paljon Fidziä kylmempi. Ennen lähtöä kävin lentokenttävirkailijoilta kysymässä, että mitäs minun laukulle oli käynyt, koska se oli melko hyvin painunut kasaan (kts. kuva alta).
Mitään ei kuitenkaan sisältä ollut mennyt rikki ja koska se pysyi kiinni, ei virkailijoitakaan se sen enempää kiinnostanut. Lähdin sitten metsästämään meille kyytiä keskustaan Jatan jäädessä vahtimaan laukkuja.
Nappasimme aivan terminaalin edestä SuperShuttle:n kimppakyydin, joka vei meidät hotellillemme ihan fiksuun hintaan. Ei viitsinyt tuossa tilanteessa lähteä säätämään minkään julkisten kulkuvälineiden kanssa, koska väsymystä oli ilmassa eikä tunnettu juurikaan Los Angelesin tunnetusti melko huonotasoista julkisen liikenteen verkostoa (joka viikon aikana kyllä sitten osoittautui ihan toimivaksi, varsinkin metron osalta).
Vajaan tunnin kiertelimme ja kaartelimme tiputellen muita kyydistä, kunnes pääsimme meidän majapaikkaamme, Hollywood City Inn:iin. Check-in kävi sutjakkaasti ja pian olimmekin jo huoneessa. Täytyy sanoa, että hiukan maailmaa nähneenä tämä taisi olla paras hotellihuone, missä olen viimeiseen viiteen vuoteen ulkomailla ollut. Ehkä tunteeseen vaikutti myös se tosiasia, että Uudessa Seelannissa olimme majoittuneet yhtä yötä lukuunottamatta kaikki yöt autossa ja Fidzillä saarilla majoitustaso oli aika paljon matalampi, niin nyt huone tuntui sitten melkein luksukselta.
Aikamme siinä sitten ihmettelimme ja kotiuduimme. Lähdimme käymään läheisessä McDonaldsissa ostamaan perusvarmat pikaruokaillalliset (ja halvat verrattuna Suomeen) ja kävimme myös Food4Less-supermarketissa ostamassa perustarvikkeita. Palasimme takaisin hotellille ja nappasimme vastaanotosta mukaan ison kasan turistiesitteitä ja aloimme suunnittelemaan ohjelmaa loppulomalle. Hiukan unirytmit sekaisina aloimme sitten jo ajoissa nukkumaan.
Keskiviikko 17.12
Keskiviikkoaamuna heräsimme hyvissä, ajoin, joskin aikaerot pitivät kroppaa hiukan sekaisin. Nappasimme hotellin tarjoaman perusamerikkalaisen aamiaisen: sokerikuorrutettuja muroja, donitseja ja kahvia. Lievässä sokerihumalassa lähdimme ulkoilemaan. Sää oli suoraan sanottuna aivan huono. Vettä satoi ja oli kylmä. Katselimme turistikarttojamme ja ajattelimme, että eihän tuonne ja tuonne nyt niin pitkä matka ole, muutama kortteli vaan. Lähdimme kävelemään Sunset Bulevardia pitkin länteen päin. Katselimme vain ympärillemme ja ihmettelimme kävellessämme. Ilma ei tuntunut menevän parempaan suuntaan, joten ajattelimme mennä hiukan etukäteen vakoilemaan Beverly Centeriin, millaisia kauppoja sillä on tarjota loppuviikon shoppailupäiviä varten. Käväisimme siellä lounaalla Panda Expressissä.
Beverly Centeriltä otimme paikallisliikenteen kätevän DASH-bussin Hollywood/Highlandille (H/H), joka on yksi monista viihteen ja kaupan keskuksista Los Angelesissa. Merkittävintä, mitä niillä kulmilla löytyy, on Kodak Theatre, joka on Oscar-seremonian "koti", ja tietysti Hollywood Walk of Fame tähtineen kulkee pitkin jalkakäytäviä. H/H:lla katselimme vain ympärillemme ja ihmettelimme paikkoja, sekä kävimme turisti-infossa kyselemässä erinäisistä asioista.
H/H:lta lähdimme kävelemään hotellille päin, mutta matka oli pirun pitkä ja ilma meni huonommaksi, joten nappasimme metron Hollywood/Vine-asemalta Hollywood/Westernille, joka oli aivan hotellimme vieressä.
Hotellilla valmistauduimme illan pääohjelmanumeroon, joka oli jääkiekon NHL-ottelu Los Angeles Kings vs. New York Rangers. Hyppäsimme metroon kotiasemaltamme ja matkustimme 7th Street/Metro Centerille, jossa vaihdoimme linjaa ja matkustimme Picolle. Ottelu järjestettiin Staples Centerissä, joka on Kingsien lisäksi myös mm. LA Lakersien ja Clippersien koripallojoukkueiden kotiareena. Otteluliput olin ostanut jo etukäteen netin kautta, joten nyt ne tarvitsi vain noutaa lippuluukulta. Pääsimme sisään jonottamatta ja kävimme ensialkuun ostamassa perinteiset ottelueväät. Sitten menimme paikoillemme odottelemaan pelin alkua.
Saimme nauttia pelistä ihan koko rahan edestä, sillä vierasjoukkue Rangers voitti ottelun vasta jatkoajalla. Halli ei ollut läheskään täysi, mutta tunnelmaa kuitenkin riitti. Oli kerrassaan hieno kokemus - ainakin minulle, entiselle jääkiekkoilijalle!
Staples Centerin ulkopuolella on L.A. Live-niminen ajanvietto- ja elämysalue, johon Nokia on isolla rahalla ostanut nimensä mm. aukion ja musiikkihallin nimiin.
Emme jääneet sen pitemmäksi aikaa pyörimään ulos, vaan lähdimme metrolla samaa reittiä takaisin hotellille. Väsymys alkoi jo painaa, joten menimme Food4Less:n kautta hotellille ja nukkumaan.
Torstai 18.12
Torstai ei ollut toivoa, vaan teemapuistoa täynnä. Torstaille päätimme sijoittaa vierailun Universal Studiosille Universal Cityyn. Pääsimme sinne kätevästi metrolla kotiasemaltamme. Hiukan aikaa meiltä kului, kun löysimme, mistä studioille yleensä pääsee sisään, sillä alue on valtava ja tuntuu, että kaikkien oletetaan ajavan omilla autoilla. Pienen kävelyn jälkeen pääsimmekin teemapuiston ovelle. Turisteille on siis lähinnä tarkoitettu teemapuisto, johon sisältyy tietty paljon oheiskrääsämyymälöitä, kahviloita, ravintoloita ja eri elokuvien, teemojen ja hahmojen ympärille rakennettuja kohteita, näytöksä ja ajeluja. Koska meillä ei ollut aikaa teemapuistolle kuin loppupäivä, ostimme hiukan kalliimman lipun, jotta pääsisimme jonojen ohitse.
Elokuvasta The Fast and the Furious.
Ensimmäiseksi kävimme katsomassa Shrek 4D-elokuvapätkän. Se alkoi johdantotarinalla, jonka jälkeen siirryttiin 3D-laseinemme elokuvateatteriin. Efektit olivat vaikuttavat ja ne tuntuivat/näyttivät siltä, että hahmot olivat teatterisalissa eivätkä kankaalla.
Seuraava kohteemme oli nimeltään T2 3D: Battle Across Time. Se oli Terminator 2-elokuvan ympärille kietoutunut esitys, joka oli jatko T2-leffalle ja jatkuu elokuvassa T3. Paljon räiskettä, pauketta ja toimintaa.
T2:n jälkeen toimintateema jatkui, sillä seuraavaksi menimme katsomaan Waterworld: A Live Sea War Spectacular-näytöksen.
Sitten pitikin jo vähän hengähtää, joten menimme legendaariselle studiokiertoajelulle. Studiokiertoajelusta on monia kuvia, mutta ne eivät kaikki ole hyvälaatuisia, koska vaunut liikkuivat melkein koko ajan ja kuvia oli vaikeahko ottaa muiden yli/ohi.
Matkan varrelta teemapuistosta.
Näin niitä autoja viskellään The Fast and the Furious-elokuvassa.
Tappajahaihan se sieltä ilmestyikin.
Täydelliset naiset/Desperate Housewives-sarjan kuvaukset olivat juuri käynnissä Wisteria Lanella.
Whoville.
Psycho.
War of the Worlds.
Näiden paikkojen lisäksi näimme ajelulla kuvauspaikkoja kymmenistä muistakin leffoista. Seuraavaksi menimme yhteen uusimmista kohteista, The Simpsons Ride-virtuaaliajelulle. Varsinkin minä halusin sarjan fanina kokea tämän kehutun kohteen.
Olihan se hienosti tehty. Suosittelen! Simpsoneiden jälkeen siirryimme teemapuiston ylätasolta ns. alapihalle. Siellä menimme ensimmäiseksi Jurassic Park River Adventure-tukkijokiajelulle.
Dinosauruksista siirryimme Revenge of the Mummy-muumiovuoristorata-ajelulle.
Viimeinen kohteemme oli Backdraft-palomieselokuvan tulimyrskyjä demonstroiva esitys. Esityksen jälkeen alkoi olla jo sen verran myöhä, että meidän täytyi lähteä suunnistamaan kohti pääportteja. Teemapuisto oli mukava kokemus, mutta sinne olisi tarvinnut varata enemmän aikaa. Esimerkiksi ruuan tasosta ravintoloissa ei ole paljon hajua, koska kiireen vuoksi nappasimme herkulliset hodarit mukaamme mennessämme studiokiertoajelulle. Matkamuistojen hankkimiseen teemapuisto on erinomainen paikka.
Teemapuiston jälkeen kävelimme aikamme Citywalkilla, joka on teemapuiston viereen tehty ajanviete- ja shoppailukatu.
Sitten otimme bussin takaisin metroasemalle, josta menimme Hollywood/Highlandille. Siellä näytti olevan Bedtime Stories-elokuvan kutsuvierasensi-ilta Hollywoodin tyyliin. Meidän kutsut olivat varmaan jääneet jonnekin matkan varrelle, joten tyydyimme hetken aikaa katselemaan kauempaa...
Yleiskuva Hollywood/Highlandilta.
Nappasimme kevyttä salaattipikaruokaa illalliseksi ja painuimme pehkuihin lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.
Perjantai 19.12
Koska tämä oli ensimmäinen vierailumme Los Angelesissa, yritimme tehdä kaikki perusturistijutut "alta pois" tällä kertaa. Niinpä perjantaina päätimme lähteä Hollywood-julkkiskotikiertoajelulle. Menimme Hollywood/Highlandille metrolla heti aamutuimaan LACityTours-yhtiön toimistolle varaamaan kiertoajelun.
Sitä ennen meillä oli muutama tunti aikaa, joten kävimme kahvilla Kelly's Coffee and Fudge:ssa ja katselimme vain paikkoja.
Näkymiä Hollywood Boulevardilta.
Tästä alkaa Walk of Fame-tähtirivistö. Eri julkkisten tähdistä löytyy kymmeniä kuvia, mutten nähnyt tarkoituksen mukaiseksi alkaa ladata niitä tänne.
Grauman's Chinese Theater.
Puolen päivän tienoilla lähdimme ajelulle.
Ensin nousimme Hollywoodin kukkuloille Mulholland Drivelle.
Paparazzit työssään.
Enimmäkseen näimme julkkisten taloista portteja, koska luonnollisesti he yrittävät maksimoida yksityisyytensä, mutta tottakaihan näimme heidän taloista vilauksia ja muitakin upeita rakennuksia. Tässä Jack Nicholsonin talon portti.
The Playboy Mansion.
Aaron Spellingin perikunnan talo.
Luksusshoppailukatu.
Tuttu näky monista Hollywood-tuotoksista.
Muutaman tunnin kierreltyämme palasimme takaisin H/H:lle.
Jatta Kodak Theaterin rappusilla, joita pitkin Oscar-seremoniaan osallistuvat kulkevat teatteriin parrasvalojen loisteessa.
H/H:lta suuntasimme käväisemään hotellillamme, josta lähdimme samantien aivan hotellin läheisyydessä sijaitsevaan Thai Patio-ravintolaan. Ruoka oli niin hyvää kuin meille oli kehuttukin. Minä söin Red Curry-annoksen, joka oli aivan mahtava. Hintakaan ei päätä huimannut ja vaikka paikka oli erittäin suosittu, palvelu oli nopeaa ja ystävällistä.
Myöhäislounaan jälkeen lähdimme takaisin Universal Studiosille, sillä ollessamme teemapuistossa, saimme idean mennä seuraamaan jonkun TV-ohjelman nauhoituksia. Perjantai-iltana ohjelmassa oli Rita Rocks-niminen aivan uusi komediasarja. Luonnollisesti omat kamerat olivat enemmän kuin kiellettyjä, joten kuvia emme sieltä saaneet ottaa. Yleisön tärkein tehtävähän oli nauraa riittävästi ja oikealla tavalla oikeissa kohdissa. Meitä oli lämmittämässä ja naurattamassa erittäin viihdyttävä stand-up-koomikko, joka kyllä osasi hommansa. Sarja oli oikeasti ihan hauskakin, tosin muutaman kerran ei meinannut jaksaa nauraa enää, kun jotain kohtausta kuvattiin neljättä kertaa. Olipahan kuitenkin asia, jota ei ennen ollut kokenutkaan. Nyt osaa suhtautua tilannekomedioihin ja varsinkin niiden nauruihin vähän eri tavalla.
Nauhoitusten jälkeen menimme takaisin H/H:lle. Siellä taas kerran vain katselimme ympärillemme ja hengailimme. Käväisimme syömässä myöhäispikaruokaillalliset ja menimme hotellille nukkumaan.
Normikyyti.
Metroasemalta.
Lauantai 20.12
Seuraavat pari päivää oli kuulemma tarkoitus pyhittää shoppailulle. Heti aamusta otimme metron 7thStreet-asemalle ja menimme Downtown LA:han. Siellä kiersimme ja kävelimme pitkän lenkin ja olihan jos jonkilaista kauppaa, puotia ja myymälää, mutta emme oikein sopineet kohdeostosryhmään ja tavaroista ei aina ollut varma, että olivatko ne jäljitelmiä vaiko eivät. Hintataso kuitenkin oli melko alhainen.
Hieno "kukkakimppu".
Näyttää ihan Frendit-sarjan talolta, mutta eiköhän se ole kuvattu jossain muualla.
Kiertelyn jälkeen kävimme syömässä Carl's Jr-pikaruokalassa. Koska Downtown LA ei tyydyttänyt seuruueemme ostosnälkäisiä, palasimme takaisin Beverly Center-ostoskeskukseen. Siellä vietimmekin sitten koko loppupäivän jouluhulinan keskellä. Illemmasta menimme DASH-bussilla H/H:lle, jossa taas kiertelimme ja kaartelimme aikamme sekä söimme illallista. Illalla palasimme hotellille katsastamaan päivän ostossaalista ja suunnittelemaan, kuinka pakata kaikki tavarat.
Sunnuntai 21.12
Sunnuntaiaamuna kävimme ensitöiksemme Hollywood Farmer's Market-ulkoilmamarkkinoilla, jotka järjestetään ainoastaan sunnuntaisin. Suomalaiseen markkina-/ ja torikulttuuriin tottuneena markkinat eivät tuottaneet suuria yllätyksiä, mutta oli kiva nähdä, että Los Angelesissa kaikki ei ole vaan neon-valojen loistetta ja glamouria vaan sieltä löytyy jotain tällaista "perinteistäkin".
Markkinoilta menimme bussilla suoraan Beverly Centeriin suorittamaan viimeisetkin shoppailurypistykset. Lounaaksi Jatta söi mongolialaista wokkiruokaa oman maun mukaan ja minä taas valitsin paahdetun pihviliha&pekoni&juustosämpylän. Shoppailun jälkeen suuntasimme takaisin hotellille Food4Less:n kautta. Pienen levon jälkeen lähdimme vielä käymään viimeistä kertaa H/H:lla. Käytimme hetken aikaa matkamuistojen hankkimiseen ja sen jälkeen päätimme illastaa viimeistä kertaa periamerikkalaiseen tapaan, diner-tyylisessä Mels Drive-in-hampurilaisravintolassa.
Ruoka oli mainiota ja pirtelöt sellaisia kuin niiden pitää ollakin.
Kaikki on suurta ja ihmeellistä Amerikan mantereella...
Hollywood/Highlandin väriloistoa.
Aikamme pyörittyämme H/H:lla lähdimme hotellille pakkailemaan ja valmistelemaan lähtöä.
Maanantai 22.12
Maanantaiaamuna aamupalan jälkeen pakkailimme laukut loppuun ja luovutimme huoneen. Otimme metron Union Stationille, josta hyppäsimme LAX-lentokentälle vievään bussiin. Siellä aikamme jonotimme lähtöselvityksessä, mutta onneksi ystävällinen virkailija katkaisi jonon meidän kohdalta ja ohjasi meidät business-luokan tiskille. USA:ssa turvatarkastukset ovat moniosaiset ja jonottamista riittää, mutta emme kokeneet tätä osaa matkasta niin negatiiviseksi kuin monet muut ovat. Kävimme syömässä LA Roadhouse-ravintolassa lentokentällä ennen lähtöä. Lentomme lähti noin neljän aikaan iltapäivällä.
Lento sujui ihan hyvin, tosin uni ei meinannut tulla silmään, koska unirytmit olivat aivan sekaisin. Kaipa sitä myös alkoi jo miettiä kotiinpaluuta ja jälleennäkemistä läheisten kanssa.
Tiistai 23.12
Saavuimme Lontoon Heathrow:n lentokentälle aamulla puoli kymmenen aikoihin. Koska lennot Suomeen eivät olleet jatkolentoja matkatoimiston säätämisen vuoksi, jouduimme menemään turvatarkastusten läpi ja noutamaan laukkumme. Siellä sitten olikin yllätys (kts. kuva alla).
Jatan matkalaukun renkaat olivat nätisti leikkautuneet pois. Menimme sitten hymyssäsuin neuvottelemaan Air New Zealandin virkailijoiden kanssa ja aivan mukisematta he antoivat tilalle upouuden ja vielä isomman laukun. Ennenaikainen joululahja siis.
Olette varmaan lukeneet aiemmista teksteistä, millaiseksi viimeiset lentomme muodostuivat. Jatta oli kaukaa viisas ja osti lennot Lontoosta Kööpenhaminan kautta suoraan Turkuun. SAS meni sitten muuttamaan aikatauluja siten, että näille lennoille ei Jatta olisi ehtinyt, joten sitten piti muuttaa suunnitelmia. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi ottaa lento Helsinkiin ja mennä sitten bussilla Turkuun. Hassua asiassa oli se, että loppujen lopuksi lensimme Jatan kanssa lähes samaan aikaan Lontoosta Helsinkiin, mutta eri lentoyhtiön koneilla, Jatta SAS:lla ja minä alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti Finnairilla.
Tästä johtuen myös lähtöterminaalimme eivät valitettavasti olleet samat, joten vaikka aikaa meillä jatkolennolle oli ruhtinaallisesti, lähdimme kumpikin omiin terminaaleihimme jo hyvissä ajoin. Se vielä mainittakoon Heathrow:n lentokentästä, että siellä oli joka puolella poliiseja, joilla oli reilun kokoinen automaattikonepistooli käyttövalmiudessa käsissään. Liekö ollut joku "tilanne" päällä vai mitä, mutta ihmeelliseksi tämä nykymaailma on mennyt.
Lähtöselvitys ja turvatarkastus menivät minulta nopeasti ja sutjakkaasti, joten minulle jäi useampi tunti aikaa odotella lentoani. Koetin lueskella, mutta silmäni eivät oikein pysyneet auki, joten nukuin sitten aikani. Ennen lentoa kävin syömässä hiukan ja juomassa kahvin, jotta pysyisin hereillä. Lennolla sitten olikin upeaa kuulla kunnolla suomen kieltä pitkästä aikaa sinivalkoisissa väreissä. Ruokana oli lihamureketta ja RUISLEIPÄÄ. Sitä ruisleivän palasta sitten punaviinin kanssa mutustelin pitkän tovin ja lueskelin uusimmat iltapäivälehdet. Samalla katselin auringonlaskua, joka kuvasti hyvin päättyvää vuotta - upea, monivivahteinen, värikäs.
Helsinki-Vantaan lentokentällä turvatarkastuksista ei ollut tietoakaan, tosin kyllähän passi tietysti katsottiin. Sain laukkuni linjalta nopeasti. Jatta oli saapunut hiukan aikaisemmin ja oli ostamassa juuri bussilippuaan. Annoin hänelle kannettavan tietokoneen ja joitain muita tavaroita, mitkä olin Lontoosta hänen puolestaan kantanut, koska minulla sai olla enemmän matkatavaroita. Jatta lähti pysäkille odottelemaan bussia ja minä lähdin hyvän ystäväni Teemun kyydissä kohti Savonlinnaa. Kuuleman mukaan Jatta pääsi turvallisesti kotiin ja siellä vanhemmat jo kovasti odottelivat. Minä ja Teemu taas kertailimme matkalla päällimmäisiä tuntoja kuluneesta vuodesta ja turisimme pitkästä aikaa niitä näitä. Puolen yön jälkeen saavuimme Savonlinnaan ja siellä rakkaat vanhempani ja isosiskoni olivat kotona minua odottelemassa. Jälleennäkeminen oli pitkään odotettu tapahtuma, puolin ja toisin. Joulu ja uusi vuosi olivat jo ovella, joten siitä oli hyvä kääntää katse tulevaan ja uusiin haasteisiin.
Tähän päättyy vaihto-opiskeluvuodestamme kertova blogi. Vuoden aikana tapahtumia riitti, joten niitä on aivan mahdoton tässä kaikkia kertailla ja tiivistää. Kiitän kaikkia lukijoita kärsivällisyydestä, sekä päivitysten odottamisen että lukemisen suhteen. Kiitos myös kaikista kiitoksista ja kommenteista, joita olen jo kuluneen vuoden aikana saanut kuulla. Nyt on aika tarttua uusiin haasteisiin ja kääntää uusia lehtiä elämässä. Itseluottamuksella ja kovalla yrityksellä haasteet muuttuvat kokemuksiksi. Kokemuksista koostuu elämän rikkaus ja onnellisuus on lähtöisin pääsääntöisesti meistä itsestämme ja omista aikaansaannoksistamme.
Sunnuntai 30.11
Tästä se sitten lähti. Sunnuntaiaamuna oli viimeisten siivousten, kämpän tyhjennyksen ja avainten luovutuksen aika. Haikea olo valtasi mielen, sillä asunto oli ollut pieni, mutta pippurinen tukikohtamme kymmenen kuukauden ajan vieraassa maassa, vieraalla mantereella. Toisaalta lähtöpäivää oli myös odotettukin. Se oli tiedossa jo lähes alusta saakka ja melkein kaikki uudet ystävät ympäriltämme olivat lähteneet kesälomilleen. Eli fiilikset olivat melko ristiriitaiset - olisi ollut mukava jäädä vielä sinne tekemään asioita ja tapaamaan ihmisiä, joille ei ollut aikaa vuoden mittaan, mutta toisaalta ihmiset olivat kaikonneet kesälaitumille ja mieli vei kotikotia kohden.
Paljon aikaa tällaiselle pohdinnalle ei lähtöaamuna kuitenkaan ollut. Näin jälkeenpäin on vaan tietysti tullut kypsyteltyä ajatuksiaan ja jäsennellyt mieltään. Jätimme Barahinebanin taaksemme kylpemään kesäiseen auringonpaisteeseen ja lintujen lauluun. Suuntasimme kaikkine tavaroinemme kirjastoon hoitamaan paluumatkaan liittyviä asioita tietokoneella. Noin tunnin kuluttua suuntasimme kampuksemme juna-asemalle, tällä erää viimeistä kertaa.
Kampuksen juna-asemalta jatkoimme suoraan keskustaan, koska olisimme joutuneet odottamaan Sydneyn junaa Hamiltonin asemalla melkein tunnin verran. Nappasimme Subwayt lounaaksi ja jatkoimme matkaa Sydneytä kohti. Näkemiin Newcastle!
Sydneyssä majoittauduimme tutuksi tulleeseen Big Hostelliin. Käväisimme Colesilla ostamassa evästä, jonka jälkeen lähdimme kävelemään Woolloomooloo-nimistä kaupunginosaa kohti. Matkalla käväisimme paavin vierailua varten kunnostetun St Mary's Cathedralin pihamailla.
Woolloomooloossa varsinainen kohteemme oli Harry's Cafe de Wheels. Se edusti australialaista ruokaperinnettä parhaimmillaan. Sinne menimme sukellusopettajamme suosituksesta syömään ensimmäiset ja viimeiset meat piet. Kyseinen ruokalavaunu oli legendaarisessa maineessa ja sen huomasi kyllä jonoistakin. Ostimme The Tiger-yhdistelmäannoksen: lihapiirakan perunamuussilla, herneillä ja kastikkeella. Oli kyllä herkullista!
Masut täysinä lähdimme kävelemään takaisin keskustaa kohden.
Käväsimme viimeistä kertaa Queen Victoria Buildingissa ja sieltähän löytyi upea joulukuusi.
Woolworthsilta ostimme viimeiset TimTam-keksit Australia-vuodellemme ja menimme hostellille nauttimaan niitä ja tarkastamaan pakatut laukut.
Maanantai 1.12
Maanantaina herätys oli joskus viiden jälkeen. Otimme laukut mukaamme ja menimme nauttimaan aamupalan. Seitsemän tienoilla lähdimme keskusrautatieasemalle ja junalla lentokentälle.
Menimme suoraan lähtoselvitysjonoon, joka oli kasvanut jo melko pitkäksi. Jonotuksen aikana kävin vaihtamassa meille rahaa matkakassaan.
Selvisimme lähtöselvityksestä kunnialla ja matkalaukutkaan eivät olleet kovin paljoa ylipainoiset. Pääsimme Air New Zealandin koneeseemme hyvissä ajoin, mutta istuuduttuamme tuli kuulutus, että lento lähtenee tunnin myöhässä. Ärsytti odotella se aika koneessa istuen - miksi emme voineet odotella lähtöaulassa?
Lento Aucklandiin kesti kuitenkin vain noin 3½ tuntia. Laskeutumisen jälkeen jouduimme jonottelemaan melko pitkään maahantulopassitarkastuksessa. Laukkutarkastuksessa jouduin avaamaan laukkuni, koska siellä oli matkamuistoina australialaista punaista hiekkaa ja korallin palasia. Mitään ei kuitenkaan viety pois ja matka jatkui. Lennon myöhästymisestä johtuen kello oli melko paljon, joten kiiruhdimme soittamaan autonvuokrausyritykseen ja tilaamaan meille kyytiä. Puolen tunnin odottelun ja parin puhelun jälkeen löysimme kyytimme ja pääsimme autonvuokrausfirmaan - Backpacker Sleepervans NZ:iin.
Viipyilemättä otimme auton paperitöiden ja tarkastuksen jälkeen vastaan ja lähdimme tien päälle. Oli hetki, jota olin hiukan jännittänyt jo jonkun aikaa. Enpä nimittäin ikinä ennen ollut ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Pienen alkutotuttelun jälkeen se luonnistui kuitenkin jo ihan hyvin. Pysähdyimme jo lyhyen matkan jälkeen Mangereen ostamaan ruokaa ja kuskille kahvia.
Sitten alkoikin varsinainen matka. Onneksi autonvuokrausfirman puolesta saimme tiekarttakirjan, mutta ensimmäinen jännitysmomentti oli päästä Aucklandin läpi kulkevalle moottoritielle. Se löytyi ja pääsimme matkaamaan tämän miljoonakaupungin läpi parhaimmassa maanantairuuhkassa.
Ensimmäisellä selänvenyttelytauolla otettiin sitten potretti menopelimme kanssa.
Lähdimme ajamaan Aucklandista pohjoiseen, kohti Pohjoissaaren pohjoiskärkeä itärannikkoa pitkin.
Kuva jostain matkalta.
Pysähdyimme illansuussa Whangareissa illallisella - Subwaylla. Jatkoimme illan pimetessä Paihiaan asti, jossa yövyimme. Pieni ongelma meinasi olla sellaisen parkkipaikan löytäminen, johon automme voisimme parkkeerata yöksi. Uudessa Seelannissa tällainen matkailuautomatkustaminen on erittäin suosittua ja monissa paikoissa sinne tänne pysäköivät matkaajat ovat ihan riesaksi asti. Paikallisten neuvojen saattelemana löysimme kaltaisillemme tarkoitetun yöparkin. Hintaa yölle kertyi $8.
Tiistai 2.12
Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme auringonnousun aikaan. Automme siis pitää sisällään peräosassa sängyksi taitettavan sohvan, pienen pöydän, lavuaarin ja kaapit, joissa on astioita sun muita välineitä. Aamupesujen jälkeen väänsimme maapähkinävoileivät ja myslit aamupalaksi.
Viivyttelemättä lähdimme tutustumaan erääseen Uuden Seelannin hyvään puoleen, nimittäin hyvin toimivaan turistineuvontaverkostoon. Uudessa Seelannissa näyttää lähes joka kylässä ja kaupungissa olevan i-Site-turistineuvontapiste, josta saa kaikenlaista melko puolueetonta neuvontaa ja varauspalvelua ilmaiseksi. i-Siten:n jälkeen käväisimme nopeasti Waitangin maori-alueen reunalla, mutta meillä ei ollut aikaa jäädä tutustumaan paikkaan pitemmäksi aikaa.
Näkymä kuuluisille Bay of Islands-saarille.
Seuraavaksi suuntasimme läheisille Haruru Falls-vesiputouksille.
Lähdimme ajelemaan kohti sisämaata, kohti länttä. Pysähdyimme Kaikohessa tankkaamaan, sekä polttoainetta Renton Motors:sta että kahvia McDonalds:lta, ja ruokaostoksille. Woolworths:lle Jatkoimme matkaa kohti länsirannikkoa. Ennen rannikkoa maisemat olivat välillä melko vuoristoisiakin.
Tullessamme rannikolle eteemme avautuivat Opononi-hiekkadyynit.
Ajoimme Opononin ja Omaperen ohitse Arai Te Uru Reserve & Signal Hill-pysähdyspaikalle katsomaan jylhiä maisemia.
Käväisimme paikallisella i-Sitella kysymässä päivämme pääkohteista, hienoista Kauri-puista, mutta niiden lisäksi he antoivat vinkin eräistä syrjäisistä Waiotemarama-vesiputouksista.
Matkalla takaisin päätielle näimme jotain kummallista. En ehkä halua edes tietää, mitä oli tapahtunut.
Sitten jatkoimme kohti Kauri-puualuetta, Waipoua-metsää. Alla on kartta valtatien varrella olevista "pääkohteista".
Kaiken kaikkiaan puut olivat kyllä vaikuttavia ilmestyksiä. Niiden kokoa ei varmasti kuvista osaa kuvitella, mutta miettikää, jos rungon ympärysmitta on yli 16 metriä, niin miten suuri sen pitää olla.
Päivä oli jo pitkällä, joten matkan oli jatkuttava. Ajelimme Dargaville-nimiseen kaupunkiin ja ostimme isot astiat aasialaista ruokaa New Asian Restaurant:sta.
Dargavillesta lähdimme sitten jatkamaan kyseisen päivän pitkää loppumatkaa Cafe Fare:n kahvin voimalla. Jonkun ajan kuluttua Paparoassa ostimme paikalliselta huoltoasemalta jälleen tuplakahvit, jotta kuski ja kartanlukija jaksaisivat päivän loppuun asti. Matkustimme siis takaisin eteläänpäin ja pian ajoimme taas Aucklandin läpi. Aucklandin eteläpuolella Papakurassa tankkasimme BP-huoltoasemalla ja ikäväksemme saimme todeta, että BP-huoltoasemaketju ei hyväksynyt Visa Electron- eikä Mastercard-kortteja. Näin ollen aimo osuus käteismatkakassastamme hupeni tälle huoltoasemalle. Viereiseltä McDonaldsilta ostin myös menovettä itselleni eli lisää kahvia. Ilta alkoi pian pimetä, mutta olimme jo lähempänä määränpäätä. Hamiltonista jatkoimme vielä hiukan matkaa ja saavuimme Matamataan.
Matamata oli jo nukkumassa, mutta löysimme paikallisen i-Siten. Sen vieressä oli paikallisten yövartijoiden koppi ja tietystihän heiltä kyselimme, minne voisimme mennä yöksi. He sanoivat, että olkaa vaikka tässä, mutta voitte mennä myös läheisen Firth Tower Museumin parkkipaikalle, jossa karavaanarit saavat virallisesti yöpyä. Sinne sitten ajoimme ja väsyneinä menimme unten maille.
Keskiviikko 3.12
Keskiviikkona heräsimme taas kukonlaulun aikaan. Ajelimme hetimiten takaisin i-Sitelle aamupesulle sen siisteihin vessoihin. Söimme taas autossa aamupalaa ja menimme heti i-Siten auettua ostamaan liput Hobbiton-kierrokselle. Matamatassa siis sijaitsee Taru Sormusten Herrasta-elokuvan Shiren Hobbitonin kuvauspaikkana toiminut lammasfarmi. Farmin omistajilla on ollut bisnesaisteja ja he ovat pykäisseet pystyyn turistikierrokset purkutuomiolta pelastetuille kuvauspaikoille. Elokuvien katsoneille ja varsinkin tosifaneille (kuulun ensimmäiseen kastiin) kierros, varsinkin hyvällä ilmalla, on erittäin mukava ja leppoisa kokemus. Kävin ostamassa Shell:ltä aamukahvin ja lähdimme kierrokselle sitten melkein samantien.
Matkaa farmille oli jotain kymmenisen kilometriä. Oppaaksi meille sattui mukava "tosifanittaja", jolta ei ainakaan innostuneisuutta puuttunut.
i-Site:n ulkopuolella.
Kyytimme.
Epäonnistunut panorama.
Party tree.
Elokuvatiili, joka on styroxia.
Hobbit.
Kierrokseen kuului myös lampaan kerintänäytös.
Sitten palasimme takaisin Matamataan ja menimme i-Sitelle ostamaan liput maori-iltamiin Rotoruassa. Seuraavaksi kävimme Ronnie's Cafessa syömässä, ennen kuin jatkoimme jälleen matkaa.
Ajomatka ei ollut pitkä ja saavuimme Rotoruaan hyvissä ajoin. Rotorua on tunnettu hyvin sijainnistaan geotermisesti aktiivisella alueella. Sen pystyi myös haistamaan helposti. Vierailimme samantien Rotoruan i-Sitella kyselemässä yöpymispaikkaa. Päädyimme Kiwi Paka Rotoruaan. Vaikka maksoimme autopaikasta hiukan enemmän, oli se erittäin hyvä valinta, sillä kunnon peseytymistiloja alkoi jo arvostaa tässä vaiheessa matkaa.
Puhdistautumisen jälkeen laitoimme itsemme valmiiksi iltaa varten. Olimme menossa Te Puia-maorikeskukseen kulttuuriesittelykierrokselle ja maori-kultturi-iltaan.
Muta-allas haisee mädäntyneelle kananmunalle.
Kuvia Whakarewarewa-laaksosta, geysireistä ja muta-altaista.
Maori meeting house. Nimensä mukaan talo, jossa tavataan ihmisiä, järjestetään juhlat häistä hautajaisiin. Talossa pätee tiukat säännöt.
Kaivertaminen on maorikulttuurissa tärkeässä osassa.
Kierroksen jälkeen oli vuorossa Te Po-kulttuuri-ilta.
Maori-soturit tulevat ryhmämme "johtajaa" vastaan.
Tällaisesta tervehdyksestä Uusi-Seelanti tunnetaan, kuten myös tuosta kasvista nimeltään Silver Fern.
Tanssit ja esitykset tuntuivat olevan maoreille myös tärkeää.
Niinkuin myös haka-tanssi, jolla sodassa pyritään pelottamaan vastustajia.
Tottakaihan mekin harjoiteltiin.
Maori kai - perinteistä maoriruokaa.
Illan päätteeksi auringonlaskun aikaan vierailimme vielä geotermisellä alueella. Maaginen paikka.
Kulunut ilta oli erittäin viihdyttävä ja opettavainen. Vaikka maorikulttuuri ja geotermiset alueet tuntuvat olevan melko kaupallistettuja, ei se haittaa, jos tuote on tehty hyvin. Ilta oli jo pitkällä, joten ajelimme vain hetken aikaa ympäri Rotoruan keskustaa ja menimme sitten yöunille.
Torstai 4.12
Torstai-aamuna, hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme tien päälle. Ennen sitä kävimme kuitenkin Rotoruan keskustassa aamupalalla. Kysyimme paikallisilta neuvoa ja onnistuneeksi valinnaksi osoittautui ranskalaisin Ranskan ulkopuolella sijainnut kahvila, missä olen ikinä käynyt, - Le Cafe de Paris.
Hyvät mätöt - suosittelemme.
Shellilta nappasimme menovettä autoon ja meihin ja lähdimme tien päälle. Ensimmäinen etappi oli Wai-O-Tapun muta-altaat hiukan Rotoruan eteläpuolella.
Kyllä muuten haisi pahalle.
Geoterminen järvi Wai-O-Tapun pohjoispuolella.
Sitten lähdimme ajelemaan eteenpäin ja seuraavan pysähdys oli Orakei Korako. Kyseessä on upea geoterminen laakso, jossa näkee, mitä kaikkea geoterminen aktiivisuus voi saada aikaan. Paikan hienoudesta kertonee se, että osa BBC:n luontodokumenttisarjan dinosaurus-jaksosta on kuvattu siellä.
Kerrassaan upea paikka.
Orakei Korakosta jatkoimme Taupoon. Jälleen kerran, ensimmäiseksi kiirehdimme i-Sitelle ottamaan asioista selvää. Käväisimme apteekissa ostamassa allergialääkettä kuskille ja Woolworthsilla kaupassa. Sitten siirryimme hiukan Taupon ulkopuolelle Huka Falls-vesiputouksille.
Tämä koskenpätkä putouksineen oli mielestäni vuolain ja vesimassaltaan suurin, mitä olemme vaihto-opiskeluvuotemme aikana nähneet. Virtaavan veden tuijottamisessa on jotain maagista, joka vetää vertoja jopa nuotion tuijottamiselle.
Vesiputouksilta lähdimme takaisin kaupunkiin ja matkan varrella pysähdyimme näköalapaikalle.
Taupossa kävimme vielä ostamassa Warehouse-halpistavaratalosta sadeviitat seuraavan päivän vaellusta varten ja apteekista kofeiinitabletteja kuskille. Söimme Thai Delight-ravintolasta herkulliset takeawayillalliset hienoissa Taupo-järven rantamaisemissa. Sitten jatkoimme matkaa kohti etelää. Matkan aikana Taupo-järven maisemat vaihtuivatkin jo vuoristomaisemiin.
Saavuimme Tongariro-kansallispuistoon, joka oli taas aivan uudenlaista maisemaa verrattuna siihen, mitä aiempina päivinä olimme nähneet. Menimme yöksi Whakapapa-kylään, joka on Mt. Ruapehu-vuoren kyljessä sijaitseva vuoristokylä, lähinnä laskettelukeskuksen ja vaeltajien sekä muiden lomailijoiden käytössä. Mt. Ruapehu on yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista ja Pohjoissaaren korkein vuori (2797 m). Kaksi muuta korkeaa vuorenhuippua aivan Mt. Ruapehun vieressä ovat Mt. Ngauruhoe (2291 m) ja Mt. Tongariro (1978 m), joiden välistä seuraavan päivän vaellusreittimme kulkee. Yövyimme puoliluvattomasti parkkipaikalla aivan kylän keskellä. Emme olleet ainoita ja oli jo sen verran myöhä, ettemme jaksaneet nähdä vaivaa muun paikan etsimiseen.
Perjantai 5.12
Perjantaina herätyskello soi taas joskus kuuden aikoihin. Nopeasti kävimme aamupesulla ja söimme aamupalan. Koska olimme jo reilun 1000 metrin korkeudessa, ilma oli todella viileä. Päivävaelluksemme, Tongariro Alpine Crossingin, kannalta ilma ei näyttänyt hyvältä, sillä vettä satoi hiukan ja näkyvyys oli melko huono. Olimme ostaneet kyydin reitin lähtöpaikalle ja paluukyydin reitin päätöspaikalta. Kuski sanoi myös, että ilma ei näytä hyvältä, mutta ei kuitenkaan niin huonolta, että päivävaellus kiellettäisiin. Päätimme siis lähteä matkaan. Pakkasimme sen verran vaatetta, ruokaa ja juomaa mukaan, että varmasti selviämme. Vuokrasimme vielä vaelluskengät, joka osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi.
Reitti siis on kokonaisuudessaan vajaa 20 kilometriä pitkä ja korkein kohta on hiukan alle 1900 metrissä. Reitillä on pari sivureittiä kummankin vuoren huipulle, mutta valitettavasti sään takia ne olivat suljettu vaelluspäivänämme.
Lähdimme kirjaimellisesti kävelemään pilveen.
Ensin kävelimme Mangatepopo Valley Trackia pitkin.
Soda Springs.
Reitin pari ensimmäistä tuntia olivat kaikista rankimmat. Siihen sisältyivät rankimmat nousut ja sää oli todella ankara. Mitä korkeammalle nousimme, sitä kovemmaksi tuuli yltyi ja vettäkin alkoi satamaan. Kylmyys tuntui siten pahemmalta ja pahemmalta. Oli kauheaa katsella, kun jotkut tytöt olivat lähteneet matkaan lyhyissä shortseissa ja sitten he siellä tuulessa ja sateessa väänsivät itkua. Välillä tuuli oli niin kova ja piiskaava, että sadeviittamme rehellisesti sanottuna repeytyivät tuulen mukana. Kasvoipahan kunnioitus luontoa kohtaan taas moninkertaiseksi.
Jyrkimmät nousut ovat takanapäin.
Reitin korkeimmalla kohdalla.
Emerald Lakes eli Smaragdijärvet alkavat pilvien välistä näkyä.
Sitten ilma alkoi paranemaan, vielä nopeammin kuin mitä se aiemmin oli huonontunut. Nyt todella tiedämme, miten nopeasti sääolot voivat muuttua alppiolosuhteissa.
Ylitimme vaarallisia vesistöjä ja jäätiköitä:).
Sitten saavuimme jo reitin loppupuolelle ja aloitimme laskeutumisen.
Tässä kohti kuljemme maori-heimon pyhän maan läpi.
Tuossa mustassa vedessä on kyllä paljon rikkiä tai jotain muuta värjäävää ainesta...
Alaspäin mennään ja katsellaan taakse henkeäsalpaavia maisemia.
Voin kuvitella, miten paljon vettä vuorilta virtaa, kun enimmät lumet sulavat.
Sitten olemme jo matkalla takaisin Whakapapa-kylään. Tongariro Alpine Crossing oli kyllä upeata upeampi kokemus. Olisi ollut tietty hienoa, jos sää olisi ollut parempi ja täten olisimme nähneet hienoja maisemia koko matkan ajan, mutta jotenkin myös taistelu luontoäitiä vastaan oli omanlaisensa kokemus. Lisää upeita kuvia vaellukselta on internet väärällään tai esimerkiksi Google Earthin kautta löytyy myös paljon hienoja kuvia laitettuina reitin varrelle.
Whakapapan i-Sitessa oli kohokuva kansallispuistosta. Tuosta pienemmän valkoisen huipun vasemmalta puolelta me tarvottiin.
Päivälle oli vielä jäljellä jonkun verran ajettavaa, vaikkakin kuuma sauna, uima-allas ja kylmä olut olisi kuulostanut vaelluksen jälkeiseen olotilaan parhaalta. Ylläolevalta kuvanottopaikalta, kansallispuiston eteläpuolella eräältä huoltoasemalta ostimme erittäin suuret kahvit, jotta jaksaisimme vielä matkustaa loppuillan.
Käänsimme autonnokan kohti pohjoista ja ajelimme Otorohanga-nimiseen pikkukaupunkiin. Matkan varrella tankkasimme Te Kuiti-nimisessä pikkukylässä. Hassuja kyllä nämä paikannimet. Otorohangassa otimme autopaikan Otorohanga Holiday Park-lomakylästä, joka oli erittäin mukava paikka. Satuimme kuitenkin kylään sellaisena iltana, että emme halunneet jäädä lomakylään vaan kävelimme muutaman minuutin matkan kylän pääraitille. Oli nimittäin perjantai-ilta ja siellä järjestettiin vuotuinen jouluparaati. Pienessä kylässä tämä tarkoitti sitä, että kaikki kynnelle kykenevät olivat joko esiintymässä tai vähintään sitten hurraamassa kadun laidalla. Tunnelma oli leppoisan mukava - siinä oli jotain "aitoa".
Aikamme paraatia seurattuamme menimme illastamaan Ronnies Regent Cafeseen ja sitten menimmekin jo takaisin lomakylään ja yöpuulle.
Lauantai 6.12
Suomen itsenäisyyspäivä oli meidän viimeinen kokonainen päivä Uudessa Seelannissa. Heti aamulla lähdimme Otorohangasta kohti Waitomo Caves-luolastoa. Ensin vierailimme kiiltomatoluolissa. Madoista ei saanut ottaa kuvia, joten kuvailu jää kertomisen varaan. Itse luolatkin olivat vaikuttavia paikkoja, mutta varsinkin kun astuimme veneeseen maanalaisessa joessa ja katselimme luolan katossa olevia tuhansia matoja, jotka loistivat kuin tähtitaivas, tajusimme, kuinka hieno paikka oli kyseessä.
Seuraavaksi menimme vierailuille Aranui-tippukiviluoliin. Ihmeellisiä kyllä ovat nämä(kin) luonnonihmeet.
Tippukiviluolien jälkeen lähdimme kohti Aucklandia, sillä auto piti palauttaa neljään mennessä. Pysähdyimme Hamiltonissa lounaalla Nando's:ssa, jossa vierailimme usein myös Australian lomillamme.
Hamiltonin pääkatu.
Saavuimme Aucklandiin hyvissä ajoin ja menimme autonvuokrausfirman lähelle eräälle Shellille tankkaamaan viimeisen kerran ja tekemään loppusiivouksen. Kaiken kaikkiaan matkasimme autolla vajaa 1600 km, joka on neljään kokonaiseen ja kahteen vajaaseen matkapäivään ihan hyvin. Palautettuamme auton otimme taksin, jolla menimme suoraan majoituspaikkaamme, City Lodge Hotel Aucklandiin.
Vaikka paikka oli erittäin viihtyisä verrattuna muihin majoituksiin, joissa koko vuoden aikana yleisesti ottaen olimme olleet, lähdimme melkein samantien kävelylle kaupungille. Ensimmäinen kohde oli jumppaajien eräänlainen Mekka - Les Mills Auckland. Jatan harmiksi vaatekauppa siellä oli jo kiinni, joten jouduimme tyytymään paikkojen katseluun ja ihmettelyyn.
Muuten sitten vaan pyörimme ympäriinsä ja katselimme vähän paikkoja. Palasimme hotellille melko ajoissa, sillä halusimme pestä pyykkiä ja pakkailla laukkuja. Tämän lisäksi tiedossa oli erittäin aikainen herätys.
Sunnuntai 7.12
Sunnuntaiaamuna herätys oli tosiaan jo ennen neljää. Hyppäsimme melkein samantien tilattuun taksiin ja suuntasimme lentokentälle. Lentomme kohti Fidzin Nadia lähti seitsemän jälkeen ja olimme perillä paikallista aikaa jo yhdeksän jälkeen.
Kyytipelimme.
Heti päästyämme koneesta ulos kuuma ilma, joka oli kuin lehmän henkäys, sai hien pintaan, varsinkin, kun jouduimme kantamaan melko paljon vaatetta päällämme ja käsissämme, koska matkatavaroissa oli melkoisesti painoa. Maahantulo meni melko näpsäkästi eli sujuvasti. Terminaalin puolella olikin jo moni paikallinen vastassa kyselemässä, että mihin olemme menossa. Ulkona majapaikkamme kuski jo odotteli ja vei meidät autoonsa.
Huomionarvoinen seikka ilmastointilaitteessa. Ei säädetä lämpöä kylmän ja kuuman välillä vaan kylmän ja vielä kylmemmän välillä.
Majapaikkamme oli nimeltään Nomads Skylodge. Saimme ihan mukavan kahden hengen huoneen ja hotelli/motelli vaikutti muutenkin viihtyisältä paikalta. Pienen levon jälkeen lähdimme käymään ostoksilla. Lähdimme kävelemään kaupunkia kohti ja katselemaan paikkoja.
Kuumuus oli kuitenkin sellainen, että tyydyimme noin puolessa välissä sijainneeseen supermarkettiin ja kävimme syömässä Bounty Restaurantissa. Sen jälkeen palasimme takaisin hotellille, uima-altaaseen polskimaan ja lepäilemään.
Koska seuraavana aamuna meillä oli lähtö kahdeksan päivää kestävälle saarihyppelymatkalle, pakkasimme laukut illalla siten, että saimme jätettyä matkalaukut ja näin ollen suurimman osan tavaroista hotellin laukkuhuoneeseen säilöön.
Maanantai 8.12
Heti saapumispäivästä seuraavana aamuna oli siis lähtö Awesome Adventures Fiji-matkafirman "Ultimate Lei"-matkalle. Aivan aamusta söimme erittäin täyttävät aamupalat hotellilla. Retkifirman hyvin ilmastoitu ja räikeän värinen bussi tuli hakemaan meitä hotellilta hyvissä ajoin.
Ensin bussi vei meidät Denarau Marinaan.
Lähtöä odotellessa.
Matka kesti seitsemän päivää ja kuusi yötä, mutta olimme ostaneet vielä yhden lisäyön eräälle saarelle. Idea oli siis se, että lähdimme saaria kiertävälle yhteysalukselle, josta ensin jäimme kauimmaiselle saarelle reitillämme. Siellä vietimme seuraavat kaksi yötä, jonka jälkeen siirryimme seuraavalle saarelle, joka oli matkaohjelmassamme. Yhteysalus kiersi joka päivä saman reitin ja kohteita oli kolmisenkymmentä, mutta meidän kohteemme olivat jo etukäteen varatut. Alla on yhteysaluksen reitti.
Pari ensimmäistä paratiisisaarta reitillämme.
Ensimmäisen päivän yhteysmatkamme kesti melkein viisi tuntia, koska matkustimme Yasawa Islands-saariryhmän aivan pohjoisimpaan kolkkaan, Tavewa-saarelle Coral View Resortiin.
Perille päästyämme loikkasimme yhteysaluksesta pienempään, resortin omistamaan pikkualukseen. Reissun aikana huomasimme, että resortin taso on yleensä suoraan verrannollinen yhteysaluksen kokoon ja laatuun.
Kun pääsimme rantaan, saimme kokea sen ystävällisyyden, jonka varaan turismi Fidzillä on rakennettu. Resort-tyylisen majoituspaikkamme henkilökunta oli laulamassa meille rannassa, kun saavuimme. Samantien meidät vietiin syömään lounasta ja kuuntelemaan tervetuliaispuheita ruokasaliin. Puheiden jälkeen meidät vietiin "huoneisiimme". Fidzillä puusta, oksista ja lehdistä tehtyjä taloja/mökkejä kutsutaan nimellä "bure". Olimme sen verran hiestä likomärkiä, että pulahdimme ensimmäistä kertaa uimaan mereen kotimatkamme aikana. Nopean suihkun, joka todellakin oli nopea, koska lämmintä vettä ei ollut, jälkeen lähdimme pienelle kävelylle.
Kookospalmuja pähkinöineen oli Fidzillä joka puolella.
Hieman sivummalla oleva ranta.
Näkymä Coral View Resortin yli.
Emme kuitenkaan viitsineet kävellä aivan korkeimmalle huipulle, sillä maasto oli sellaista, että pitkävartiset housut olisivat olleet paikallaan, varsinkin kun meitä on peloteltu tropiikissa vaanivista vaaroista ja itikoiden/ötököiden levittämistä sairauksista. Vaikkemme huipulle asti kävelleetkään, hiki oli hirmuinen, joten mitäpä siitä muuta kuin uimaan vaan. Seuraavaksi oli vuorossa illallinen.
Illalliselta ruokasalista - huomaa hiekkalattia.
Paikalliset pitivät meille esityksen.
Illallisen jälkeen oli vuorossa iltaohjelman aika. Seurailimme sitä aikamme. Allaolevassa kuvassa on menossa rapuralli.
Kuumuus oli kuitenkin verottanut jaksamistamme, joten painuimme melko ajoissa unten maille, jotta aamulla olisimme aikaisin hereillä päivän rientoihin.
Tiistai 9.12
Nukuttuamme hyvin ja pitkään, olimme aamulla pirteinä aamupalalla. Ensimmäisenä ohjelmassa oli pohjoisempana sijaitsevalle Sawa-i-Lau-saarelle suuntautuva luolaretki. Paikan "arvoa" nostaa joidenkin silmissä myös se, että luolilla kuvattiin vuonna 1980 ilmestyneen Blue Lagoon-elokuvan jotain kohtauksia.
Matkasimme luolille pikkuveneellä noin puolen tunnin ajan.
Oppaan mukaan tämä saari oli joku kuherruskuukausisaari, jolla ei ole vastavihityn pariskunnan lisäksi kerralla heidän lisäksi muita kuin yksi tai jokunen palvelushenkilökuntaan kuuluva.
Matkalla luolille.
Paikan päällä luolien suulle pystyi kävelemään, mutta sitten täytyi hypätä veteen. Syvimmillään vettä oli alla kuulemma noin 10 metriä ja luolien sisäkorkeus oli noin 20 metriä. Kävimme parissa vedenalaisessa luolassa, joihin päästäkseen täytyi sukeltaa parin metrin matka. Taas kerran, kyseessä oli vaikuttavat luonnon muodostelmat. Luolien sisältä meillä ei valitettavasti ole valokuvia, sillä emme halunneet ottaa sinne kameraa mukaan, jottei se kastuisi. Koko matka kesti noin kolme tuntia, jonka jälkeen söimme resortilla lounaan. Lounaan jälkeen otimme Jatan kanssa kajakin allemme ja snorkelointivälineet mukaan ja lähdimme vesille.
Suuntasimme resortistamme hiukan etelään rannalle, jossa on kuvattu sitten taas joitain muita kohtauksia Blue Lagoon-elokuvasta. Matka kajakilla kesti sellaiset puolisen tuntia. Vesi oli niin kirkasta, että koko ajan luuli osuvansa koralleihin ja pohjaan, vaikka vettä oli alla useita metrejä.
Blue Lagoon-ranta ja -lahti.
Jatta ja Blue Lagoon-lahti.
Sitten aloitimme snorklaamaan ja upeatahan se oli. Täytyy sanoa, että Great Barrier Reef:llä oli monin paikoin hienompaakin, mutta ei se haitannut. Parin tunnin ajan sitten vedessä lilluimme. Uusista lajibongauksista mainittakoon merikäärme.
Pakolliset poseeraukset.
Parin tunnin pulikoimisen jälkeen meloimme takaisin. Snorklailimme resortin edessä vielä jonkun aikaa ennen suihkua. Sitten menimme loikoilemaan rannalle riippukeinuihin.
Meidän bure ja Jatta.
Muita bureja.
Resortin hengailualuetta.
Riippukeinuilu on kivaa.
Auringonlaskun aikaan oli sitten taas illallisen, esitysten ja pelien sekä leikkien aika.
Keskiviikko 10.12
Keskiviikkoaamuna oli aamupalan jälkeen sitten pakkauksen ja huoneenluovutuksen aika. Oli muuten mukava löytää ikkunoiden ja ulommaisen hyönteisverkon välistä sellainen melkein kämmenen kokoinen suhtkoot paksujalkainen hämähäkki. Liekö viettänyt paljon aikaa ihan buren sisälläkin. Alla vielä pari kuvaa burestamme.
Minulla oli muuten muutakin ohjelmaa aamupäivälle, sillä lähdin haisukellukselle. Meitä oli yhteensä kuusi sukeltajaa ja kaksi ohjaajaa. Ajelimme parisenkymmentä minuuttia avomerelle päin ja siellä odottelikin jo toisen sukellusfirman vene sukeltajineen. Merenkäynti oli melko kova, mutta kunhan päästiin veden alle niin eipä se siellä syvemmällä enää haitannut. Sukelsimme lyhyen matkan kahden "bommien" väliin viritetylle köydelle, josta sitten nappasimme kiinni. Ohjaajat alkoivat sitten kaataa syöttejä noin viiden metrin päähän meistä. Ei kulunut aikaakaan, kun ensimmäiset pienemmät hait ilmestyivät kalaparvien seasta aterialle. Vietimme koko sukelluksen köydellä ja suurin näkemämme hai oli yli neljä metriä pitkä. Pienenä lisämausteena mainittakoon aivan vieressämme uiskennellut jättiläismureena. Sukellus oli mukava kokemus, tosin eihän siinä nähnyt niin paljoa erilaisia juttuja kuin normaalilla sukelluksella, mutta senhän jo tiesin etukäteen, koska olin menossa nimenomaan haisukellukselle. Sukelluksen maksimisyvyys oli 18 metriä.
Palaamme sukellukselta.
Sukelluksen jälkeen olikin sitten jo lounaan vuoro. Koska Jatalla oli syntymäpäivä, olin pyytänyt resortin työtekijöitä laulamaan hänelle.
Pian lounaan jälkeen olikin jo lähdön aika.
Aika piukkaan veneet pakattiin.
Pari kuvaa resortista veneestä.
Sitten matkustimme yhteysaluksella etelään päin Mantaray Island Resortiin Naviti-saaren lähettyville. Jos Coral View Resort oli enemmän "fidziläinen", leppoisampi ja tunnelma oli jotenkin "aidompi", Mantaray Island Resort oli paljon länsimaisempi ja länsimaisesta näkökulmasta tasokkaampi. Eli joku tykkäsi enemmän, joku vähemmän.
Saapumisen ja tervetuliasjuomien jälkeen säädimme aikamme burejen kanssa, sillä meille oli annettu bure kahdella erillisellä sängyllä. Koska olimme ostaneet paikkaan vielä yhden lisäyön ja selkeästi varauslomakkeissamme lukee, että olimme maksaneet parivuoteellisesta huoneesta, käytin hieman kansainvälisiä neuvottelutaitojani ja kyllähän he huoneen sitten sellaiseksi muuttivat.
Säätämisen jälkeen lähdimme snorklaamaan, huolimatta hieman pilvisestä kelistä. "Snorklausmaastot" olivat tässä resortissa erittäin, erittäin hienot ja tasokkaat. Itseasiassa ne olivat niin hyvät, että en sitten edes ajatellutkaan lähteväni laitesukeltamaan, vaikka saarella oli myös tasokas sukellusfirma. Näimme kaikenlaisia koralleja ja eläimiä, kuten esimerkiksi "Nemoja", Sinitäplärauskuja, yhden hain ja leijonakalan. Oikein harmitti tulla pois vedestä, sillä näkemistä oli niin paljon.
Snorklauksen jälkeen kävimme suihkussa ja valmistauduimme illalliselle.
Kuvassa näkyy resortin pääbure.
Ennen ja jälkeen illallisen nautimme muutamat drinkit Jatan syntymäpäivien kunniaksi...
...ja niiden muutamien drinkkien jälkeen Jatta halusi osallistua limbokisaan, jossa hän sijoittui jaetulle toiselle sijalle. Ilta oli kerrassaan mukava.
Torstai 11.12
Torstaina oli sitten hiukan huonompi keli. Kuumahan on aina, mutta taivas oli pilvessä ja vettäkin sateli vähän väliä. Emme antaneet sään kuitenkaan häiritä, vaan suuntasimme aamupalalle hetimiten herättyämme.
Aamupalan jälkeen snorklasimme taas muutaman tunnin, jonka jälkeen aloimme tehdä hienoja rannekoruja kookospähkinän kuoresta.
Sitten oli vuorossa lounas, jota sulattelimme jatkamalla rannekorujen valmistusta. Piakkoin tämän jälkeen menimme taas snorklailemaan. Muutaman tunnin vedessä lilluttuamme käväisimme suihkussa, jonka jälkeen menimme käymään saaren toisella puolella olevalla hiekkarannalla.
Tämän jälkeen lepäilimme aikamme riippukeinuissa, jonne kuulimme illallisrumpukutsun. Illallinen jatkui normaalisti iltaohjelmalla, joka oli samaa rataa edellisillan kanssa. Loppuillan huipputapaus oli, kun bongasin allaolevassa kuvassa näkyvän kaksihäntäisen gekon pääburen tukitolpassa. Mikä lie mutantti?!
Perjantai 12.12
Perjantai oli taas siirtymätaivalpäivä. Harmi sinäänsä, sillä sää oli yön aikana muuttunut upeaksi. Ehdimmekin nauttia säästä aamupalan jälkeen muutaman tunnin ajan, mitenkäs muuten kuin snorklaamalla. Tämä valitettavasti johti pohkeiden ja selänosien palamiseen, joiden johdosta vielä joulunpyhinäkin sain kuoria ihoa pois. Lounaan jälkeen jatkoimme rannekorujemme tekemistä ja odottelimme lähtöämme hengailemalla rannalla.
Näkymä pääburen sisältä.
Näkymä pääburesta.
Lounas.
Tällainen bure meillä oli.
Näkymiä rantamaisemista.
Tällaiset niistä rannekoruista nyt sitten tuli.
Iltapäivällä siis yhteysalus tuli noutamaan meitä ja jatkoimme matkaamme kohti etelää, kohti Kuata-saarta ja Kuata Resortia.
Kuataa kuvataan erittäin fidziläisenä resortina. Kuuleman mukaan se on yksi harvoista resorteista, jota pyörittää saaren omat asukkaat. Muissa työvoima tulee kuulemma pääsaarelta ja muilta saarilta. Kuatan taso verrattuna kahteen edelliseen, varsinkin jälkimmäiseen, oli melkoisen paljon matalampi. Meille onneksi sattui aivan uusi bure, mutta esimerkiksi muissa tiloissa ja varsinkin ruuan tasossa tason laskun näki selvästi. Henkilökunta oli kuitenkin erittäin ystävällistä ja varsinkin toisen illan esitykset olivat mainioita. Kaikki kunnia kyläläisille, sillä he ovat resortin suhteen erittäin omavaraisia - esimerkiksi meidän uuden buremme rakennuksessa käytetyn puutavaran he olivat kaataneet, pilkkoneet ja käsittelleet saaren omista puista.
Saapumassa saarelle.
Ensimmäiseksi kuuntelimme tervetuliaispuheet ja sitten siirryimme huoneisiimme.
Ihan kivahan tuo bure oli. Tosin tuo erillinen vessakoppero oli mielenkiintoinen viritys ja ikkunaluukkuja ei saanut oikeastaan kiinni. Majoittautumisen jälkeen menimme kahville ja vaan "olemaan" ja nauttimaan maisemista.
Aikamme vaan oleiltuamme ja tutustuttuamme paikkoihin, oli illallisen aika, jonka jälkeen oli fidziläiseen tapaan iltaohjelmaa. Meidätkin saatiin huijattua sellaiseen paritanssikilpailuun, mutta onneksi siitä ei taida olla yhtään kuvia.
Illalla katossamme vaeltelevat gekot hiukan mietityttivät, mutta koetimme ajatella positiivisesti ja toivoimme niiden nappaavan kaikki lentävät ötökät ja pysyvän siellä katossa.
Lauantai 13.12
Aamiaisen jälkeen lähdimme koralliriuttahaisnorkelointimatkalle. Ajoimme veneellä puolisen tuntia avomerelle päin ja sitten hyppäsimme veteen snorkelointivarusteiden kanssa. Koralliriutat olivat melko huonossa kunnossa, johtuen lienee aivan luonnollisesta merenkäynnistä johtuvasta rikkoontumisesta. Olimme vedessä varmaan sellaiset puolisentoista tuntia. Näimme 1-1,5 metrin pituisia haita viisi kappaletta, kun ne tulivat helpolle aterialle. Muuten haiden ja kalojen temmellystä oli mukava seurata, muttemme pitäneet hainsyöttäjien tavasta kiusata ja käydä kiinni haihin. Melkein toivoimme, että hait olisivat "näpäyttäneet" kiusaajiaan. Kokonaisuudessaan tämä puolipäivämatka oli kuitenkin kiva, sillä ilma oli mahtava ja ainahan vedenalainen maailma kiinnostaa. Palasimme takaisin saarelle lounaalle.
Lounaan jälkeen vietimme useamman tunnin vain rentoutuen riippumatoissa ja käppäillessä rannalla.
Myöhemmin iltapäivällä lähdimme ohjelmaamme kuuluneelle metsäkävelylle. Kävelimme metsän läpi eräälle saaren vuorenhuipuista. Kävely ei ollut niinkään raskas, mutta varsinkin alastullessa täytyi varoa askeleitaan, ettei irtonainen maa-aines lähtenyt jalkojen alta. Vuorenhuipulta avautuivat hienot näkymät Yasawa- ja Mamanuca-saaristoihin. Kävelyreitillä tutustuimme myös saarelle päivän meitä myöhemmin tupsahtaneeseen suomalaispariskuntaan, joiden kanssa tuli sitten tarinoitua useampikin hetki. Terveiset vaan Villelle ja Heidille, jos luette tätä!
Kävelyn jälkeen menimme melkein suoraan illalliselle. Sen jälkeen olivat vuorossa esitykset, jotka olivat edellisiltaa huomattavasti paremmat.
Ruokaburesta näkynyt kuunnousu oli myös erittäin vaikuttava.
"Hopeinen kuu luo, merelle siltaa".
Sunnuntai 14.12
Viimeinen päivä Kuatalla oli vielä enemmän pelkkää rentoutumista kuin aiemmat. Osaksi tämä johtui siitä, että sunnuntait ovat Fidzillä pyhitetty lepo- ja kirkkopäiviksi eikä silloin tehdä mitään ylimääräistä. Tietysti nyt meille tehtiin ruuat ja muut perushommat toimivat, mutta esimerkiksi kaikki retket yms. olivat peruttu.
Aamiaisen jälkeen makoilimme vain auringossa ja relaksoiduimme. Bure piti luovuttaa aamulla, joten siksikin päivästä tuli aika rauhallinen, koska tavaroita täytyi hiukan vahtia. Lounaan jälkeen jutustelimme suomalaispariskunnan kanssa ja puljasimme vedessä niin pitkään kuin auringossa uskalsimme olla.
Alkuillasta yhteysaluksemme saapui ja vei meidät Mamanuca-saaristossa sijaitsevalle Kadavulailai-saarelle Bounty Island Resortiin. Se oli aivan eri tasoa muiden resortien kanssa, varsinkin verrattuna edelliseen. Aito fidziläisyys sieltä kuitenkin tuntui puuttuvan, mutta toisaalta saari antoi hyvät puitteet nk. paratiisilomalle. Vaikka huoneemme ei ollut muuten viiden tähden luokkaa, sieltä löytyivät sellaiset ylellisyydet, kuten jääkaappi, ilmastointi ja lämmin suihku.
Saavumme saarelle.
Koska ilta oli jo pitkällä emme ehtineet ennen illallista käydä kuin hiukan kävelemässä. Itseasiassa yritimme kävellä saaren ympäri, mutta oli nousuveden aika ja emme saaren eräästä kulmasta päässeet enää etenemään.
Mairea hymy, kun on löytänyt noin paljon "aarteita".
Kuvia resortista.
Kävelyn jälkeen menimme illalliselle ja nautimme muutaman matkaystävän kanssa muutamat juomat ennen nukkumaanmenoa.
Maanantai 15.12
Maanantai-aamuna halusimme herätä erityisen aikaisin, jotta näkisimme auringonnousun ja ehtisimme snorklata ennen lähtöä. Auringonnousu oli hieno, tosi pilvet taivaanrannassa haittasivat näkymää jonkun verran.
Auringonnousun jälkeen menimme erikoisluvalla snorklaamaan. Näkymät vedessä olivat melko hyvät, mutta aikainen herätys jotenkin tuntui kropassa ja päässä, joten ei siitä aivan niin paljon saanut irti. Puolisentoista tuntia ehdittiin kuitenkin vedessä olemaan. Snorklailun jälkeen kävimme palauttamassa välineet, kävimme suihkussa ja menimme aamupalalle. Aamupalan jälkeen luovutimme huoneen.
Ei huono näkymä huoneen ovesta.
Kyseessä oli Fidzi-saarihyppelymme viimeinen päivä. Viimeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa Seaspray Day Sailing Adventure-päiväpurjehdus. Lähdimme resortista aikaisin aamulla yhteysaluksella kohti päiväpurjehduksen lähtöpaikkaa, Mana-saarta.
Kuvassa päiväreittimme.
Alus oli vanhanmallinen puinen purjealus. Ensimmäinen kohteemme oli Yanuya-saari, jossa vierailimme fidziläisessä kylässä.
Meidät siirrettiin purjealukselta pikkuveneellä saarelle.
Osallistuimme perinteiseen fidziläiseen kava-seremoniaan. Kava-juoma on kuivatun kava-kasvin murskatuista juurista uutettua juomaa. Ei humalluta, mutta puuduttaa ainakin kielen ja kai sitä jos enemmän joisi, niin jonkunlaiseen "onnellisempaan" tilaan pääsisi.
Kiertelimme aikamme kylässä.
Sitten oli lähdön aika.
Seuraava kohteemme oli Mondriki/Monuriki-saari, jolla kuvattiin Tom Hanksin lentopalloelokuva Castaway. Pääasiassa kuitenkin snorklailimme, sillä maisemat veden alla olivat upeat, mutta jonkun aikaa loikoilimme maallakin.
Sitten lähdimme takaisin kohti pääsaarta ja Denarau Marinaa.
Purjehdusmatka oli erittäin viihtyisä, tekemistä riitti, seura oli hyvää, ruoka oli herkullista ja juomaa oli sopivasti. Rantauduimme kahdeksan päivän saarihyppelyltämme väsyineinä, mutta tyytyväisinä. Oheisen auringonlaskun saattelemana meidät kyyditettiin takaisin Nomads Skylodge-hotelliin, jossa vietimme vielä yhden yön. Illalla emme jaksaneet tehdä muuta kuin pestä pyykkiä, ennenkuin menimme unten maille.
Tiistai 16.12
Tiistaiaamuna oli taas aamiaisen jälkeen edessä armoton pakkausoperaatio, kun matkalaukkuun täytyi taas saada ne tavarat, mitkä sinne kuuluivat ja käsimatkatavaroihin sitten loput.
Pari kuvaa huoneesta.
Luovutimme huoneet ja lähdimme käymään Nadi-kaupungissa, milläs muulla kuin paikallisbussilla.
Bussipysäkillä.
Keskustan pääkatu
Keskustan joku sivukatu.
Ei aivan niin kirkasta vettä kuin saaristossa.
Emme jaksaneet kierrellä kaupungilla kuin jonkun tunnin. Ilma oli tietysti kuuma ja lievää reissuväsymystä oli jo ilmassa. Käväisimme alkuperäisiä fidziläisiä käsitöitä myyvässä kaupassa (tai niin he ainakin väittivät), jossa oli myös veistopaja ja kava-seremonia vieraille. Eli tulipa sitä tuon ylläolevan kuvan joen väristä juomaa juotua sitten toisenkin kerran. Varsinaisena tavoitteena meillä oli ostaa postikortit Suomeen, jotka löysimme hieman yllättäen apteekista. Ei oikein tehnyt mieli ostellakaan mitään, koska matkatavaroita oli liikaa jo valmiiksi. Iltapäivällä palasimme hyvissä ajoin takaisin hotellille.
"Linja-autossa on tunnelmaa...".
Jälleen kerran, hyvin ilmastoitu bussi.
Muutama yleiskuva hotellilta.
Palattuamme hotellille kirjoittelimme aivan kaikessa rauhassa hirmuisen kasan kortteja. Ennen lähtöä söimme hotellin intialaisravintolassa täyttävät ja herkulliset ruuat. Mikäs sen mukavampaa lähteä taas matkaan kuin masut täysinä ja tyytyväisinä. Jouduimme menemään lentokentälle nelisen tuntia ennen lentoa, sillä hotellin viimeinen kuljetus olisi taas ollut liian myöhään. Eipähän tullut ainakaan kiire ja sai rauhassa matkalaukkujen painojen kanssa turata. Lentomme lähti Fidziltä hiukan iltayhdentoista jälkeen.
Kulkupelimme.
Monet saattaisivat tässä kohtaa odottaa päivän vaihtuvan, mutta koska lensimme Tyynenmeren toiselle puolelle Los Angelesiin, kansainvälisen vuorokausirajan yli, "voitimme" aikaa eli saavuimme LA:han samana päivänä hiukan puolen päivän jälkeen. Lento meni melko hyvin, tosin ainakaan minä en saanut kovin hyvin nukuttua. Kai sitä kroppa ja pää alkoi olemaan sen verran sekaisin, että ei oikein tiennyt, että väsyttääkö vaiko ei.
Heti päästyämme koneesta jouduimme turvatarkastusjonoon. Ihmettelimme, että miksi jonot eivät vetäneet. Eipä aikaakaan, kun virkailija tuli kertomaan, että heillä oli maanlaajuinen tietoverkkokatkos. Edellisen kerran oli kuulemma tapahtunut neljä vuotta aiemmin ja oli kestänyt puoli tuntia. Mitenköhän se sattui juuri nyt sitten meidän kohdalle?
Turvatarkastusjonossa.
Kunhan tietoverkot alkoivat toimimaan, pääsimme matkalaukkuinemme mankelin läpi melko sutjakkaasti. Los Angelesissa sää oli melko paljon Fidziä kylmempi. Ennen lähtöä kävin lentokenttävirkailijoilta kysymässä, että mitäs minun laukulle oli käynyt, koska se oli melko hyvin painunut kasaan (kts. kuva alta).
Mitään ei kuitenkaan sisältä ollut mennyt rikki ja koska se pysyi kiinni, ei virkailijoitakaan se sen enempää kiinnostanut. Lähdin sitten metsästämään meille kyytiä keskustaan Jatan jäädessä vahtimaan laukkuja.
Nappasimme aivan terminaalin edestä SuperShuttle:n kimppakyydin, joka vei meidät hotellillemme ihan fiksuun hintaan. Ei viitsinyt tuossa tilanteessa lähteä säätämään minkään julkisten kulkuvälineiden kanssa, koska väsymystä oli ilmassa eikä tunnettu juurikaan Los Angelesin tunnetusti melko huonotasoista julkisen liikenteen verkostoa (joka viikon aikana kyllä sitten osoittautui ihan toimivaksi, varsinkin metron osalta).
Vajaan tunnin kiertelimme ja kaartelimme tiputellen muita kyydistä, kunnes pääsimme meidän majapaikkaamme, Hollywood City Inn:iin. Check-in kävi sutjakkaasti ja pian olimmekin jo huoneessa. Täytyy sanoa, että hiukan maailmaa nähneenä tämä taisi olla paras hotellihuone, missä olen viimeiseen viiteen vuoteen ulkomailla ollut. Ehkä tunteeseen vaikutti myös se tosiasia, että Uudessa Seelannissa olimme majoittuneet yhtä yötä lukuunottamatta kaikki yöt autossa ja Fidzillä saarilla majoitustaso oli aika paljon matalampi, niin nyt huone tuntui sitten melkein luksukselta.
Aikamme siinä sitten ihmettelimme ja kotiuduimme. Lähdimme käymään läheisessä McDonaldsissa ostamaan perusvarmat pikaruokaillalliset (ja halvat verrattuna Suomeen) ja kävimme myös Food4Less-supermarketissa ostamassa perustarvikkeita. Palasimme takaisin hotellille ja nappasimme vastaanotosta mukaan ison kasan turistiesitteitä ja aloimme suunnittelemaan ohjelmaa loppulomalle. Hiukan unirytmit sekaisina aloimme sitten jo ajoissa nukkumaan.
Keskiviikko 17.12
Keskiviikkoaamuna heräsimme hyvissä, ajoin, joskin aikaerot pitivät kroppaa hiukan sekaisin. Nappasimme hotellin tarjoaman perusamerikkalaisen aamiaisen: sokerikuorrutettuja muroja, donitseja ja kahvia. Lievässä sokerihumalassa lähdimme ulkoilemaan. Sää oli suoraan sanottuna aivan huono. Vettä satoi ja oli kylmä. Katselimme turistikarttojamme ja ajattelimme, että eihän tuonne ja tuonne nyt niin pitkä matka ole, muutama kortteli vaan. Lähdimme kävelemään Sunset Bulevardia pitkin länteen päin. Katselimme vain ympärillemme ja ihmettelimme kävellessämme. Ilma ei tuntunut menevän parempaan suuntaan, joten ajattelimme mennä hiukan etukäteen vakoilemaan Beverly Centeriin, millaisia kauppoja sillä on tarjota loppuviikon shoppailupäiviä varten. Käväisimme siellä lounaalla Panda Expressissä.
Beverly Centeriltä otimme paikallisliikenteen kätevän DASH-bussin Hollywood/Highlandille (H/H), joka on yksi monista viihteen ja kaupan keskuksista Los Angelesissa. Merkittävintä, mitä niillä kulmilla löytyy, on Kodak Theatre, joka on Oscar-seremonian "koti", ja tietysti Hollywood Walk of Fame tähtineen kulkee pitkin jalkakäytäviä. H/H:lla katselimme vain ympärillemme ja ihmettelimme paikkoja, sekä kävimme turisti-infossa kyselemässä erinäisistä asioista.
H/H:lta lähdimme kävelemään hotellille päin, mutta matka oli pirun pitkä ja ilma meni huonommaksi, joten nappasimme metron Hollywood/Vine-asemalta Hollywood/Westernille, joka oli aivan hotellimme vieressä.
Hotellilla valmistauduimme illan pääohjelmanumeroon, joka oli jääkiekon NHL-ottelu Los Angeles Kings vs. New York Rangers. Hyppäsimme metroon kotiasemaltamme ja matkustimme 7th Street/Metro Centerille, jossa vaihdoimme linjaa ja matkustimme Picolle. Ottelu järjestettiin Staples Centerissä, joka on Kingsien lisäksi myös mm. LA Lakersien ja Clippersien koripallojoukkueiden kotiareena. Otteluliput olin ostanut jo etukäteen netin kautta, joten nyt ne tarvitsi vain noutaa lippuluukulta. Pääsimme sisään jonottamatta ja kävimme ensialkuun ostamassa perinteiset ottelueväät. Sitten menimme paikoillemme odottelemaan pelin alkua.
Saimme nauttia pelistä ihan koko rahan edestä, sillä vierasjoukkue Rangers voitti ottelun vasta jatkoajalla. Halli ei ollut läheskään täysi, mutta tunnelmaa kuitenkin riitti. Oli kerrassaan hieno kokemus - ainakin minulle, entiselle jääkiekkoilijalle!
Staples Centerin ulkopuolella on L.A. Live-niminen ajanvietto- ja elämysalue, johon Nokia on isolla rahalla ostanut nimensä mm. aukion ja musiikkihallin nimiin.
Emme jääneet sen pitemmäksi aikaa pyörimään ulos, vaan lähdimme metrolla samaa reittiä takaisin hotellille. Väsymys alkoi jo painaa, joten menimme Food4Less:n kautta hotellille ja nukkumaan.
Torstai 18.12
Torstai ei ollut toivoa, vaan teemapuistoa täynnä. Torstaille päätimme sijoittaa vierailun Universal Studiosille Universal Cityyn. Pääsimme sinne kätevästi metrolla kotiasemaltamme. Hiukan aikaa meiltä kului, kun löysimme, mistä studioille yleensä pääsee sisään, sillä alue on valtava ja tuntuu, että kaikkien oletetaan ajavan omilla autoilla. Pienen kävelyn jälkeen pääsimmekin teemapuiston ovelle. Turisteille on siis lähinnä tarkoitettu teemapuisto, johon sisältyy tietty paljon oheiskrääsämyymälöitä, kahviloita, ravintoloita ja eri elokuvien, teemojen ja hahmojen ympärille rakennettuja kohteita, näytöksä ja ajeluja. Koska meillä ei ollut aikaa teemapuistolle kuin loppupäivä, ostimme hiukan kalliimman lipun, jotta pääsisimme jonojen ohitse.
Elokuvasta The Fast and the Furious.
Ensimmäiseksi kävimme katsomassa Shrek 4D-elokuvapätkän. Se alkoi johdantotarinalla, jonka jälkeen siirryttiin 3D-laseinemme elokuvateatteriin. Efektit olivat vaikuttavat ja ne tuntuivat/näyttivät siltä, että hahmot olivat teatterisalissa eivätkä kankaalla.
Seuraava kohteemme oli nimeltään T2 3D: Battle Across Time. Se oli Terminator 2-elokuvan ympärille kietoutunut esitys, joka oli jatko T2-leffalle ja jatkuu elokuvassa T3. Paljon räiskettä, pauketta ja toimintaa.
T2:n jälkeen toimintateema jatkui, sillä seuraavaksi menimme katsomaan Waterworld: A Live Sea War Spectacular-näytöksen.
Sitten pitikin jo vähän hengähtää, joten menimme legendaariselle studiokiertoajelulle. Studiokiertoajelusta on monia kuvia, mutta ne eivät kaikki ole hyvälaatuisia, koska vaunut liikkuivat melkein koko ajan ja kuvia oli vaikeahko ottaa muiden yli/ohi.
Matkan varrelta teemapuistosta.
Näin niitä autoja viskellään The Fast and the Furious-elokuvassa.
Tappajahaihan se sieltä ilmestyikin.
Täydelliset naiset/Desperate Housewives-sarjan kuvaukset olivat juuri käynnissä Wisteria Lanella.
Whoville.
Psycho.
War of the Worlds.
Näiden paikkojen lisäksi näimme ajelulla kuvauspaikkoja kymmenistä muistakin leffoista. Seuraavaksi menimme yhteen uusimmista kohteista, The Simpsons Ride-virtuaaliajelulle. Varsinkin minä halusin sarjan fanina kokea tämän kehutun kohteen.
Olihan se hienosti tehty. Suosittelen! Simpsoneiden jälkeen siirryimme teemapuiston ylätasolta ns. alapihalle. Siellä menimme ensimmäiseksi Jurassic Park River Adventure-tukkijokiajelulle.
Dinosauruksista siirryimme Revenge of the Mummy-muumiovuoristorata-ajelulle.
Viimeinen kohteemme oli Backdraft-palomieselokuvan tulimyrskyjä demonstroiva esitys. Esityksen jälkeen alkoi olla jo sen verran myöhä, että meidän täytyi lähteä suunnistamaan kohti pääportteja. Teemapuisto oli mukava kokemus, mutta sinne olisi tarvinnut varata enemmän aikaa. Esimerkiksi ruuan tasosta ravintoloissa ei ole paljon hajua, koska kiireen vuoksi nappasimme herkulliset hodarit mukaamme mennessämme studiokiertoajelulle. Matkamuistojen hankkimiseen teemapuisto on erinomainen paikka.
Teemapuiston jälkeen kävelimme aikamme Citywalkilla, joka on teemapuiston viereen tehty ajanviete- ja shoppailukatu.
Sitten otimme bussin takaisin metroasemalle, josta menimme Hollywood/Highlandille. Siellä näytti olevan Bedtime Stories-elokuvan kutsuvierasensi-ilta Hollywoodin tyyliin. Meidän kutsut olivat varmaan jääneet jonnekin matkan varrelle, joten tyydyimme hetken aikaa katselemaan kauempaa...
Yleiskuva Hollywood/Highlandilta.
Nappasimme kevyttä salaattipikaruokaa illalliseksi ja painuimme pehkuihin lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.
Perjantai 19.12
Koska tämä oli ensimmäinen vierailumme Los Angelesissa, yritimme tehdä kaikki perusturistijutut "alta pois" tällä kertaa. Niinpä perjantaina päätimme lähteä Hollywood-julkkiskotikiertoajelulle. Menimme Hollywood/Highlandille metrolla heti aamutuimaan LACityTours-yhtiön toimistolle varaamaan kiertoajelun.
Sitä ennen meillä oli muutama tunti aikaa, joten kävimme kahvilla Kelly's Coffee and Fudge:ssa ja katselimme vain paikkoja.
Näkymiä Hollywood Boulevardilta.
Tästä alkaa Walk of Fame-tähtirivistö. Eri julkkisten tähdistä löytyy kymmeniä kuvia, mutten nähnyt tarkoituksen mukaiseksi alkaa ladata niitä tänne.
Grauman's Chinese Theater.
Puolen päivän tienoilla lähdimme ajelulle.
Ensin nousimme Hollywoodin kukkuloille Mulholland Drivelle.
Paparazzit työssään.
Enimmäkseen näimme julkkisten taloista portteja, koska luonnollisesti he yrittävät maksimoida yksityisyytensä, mutta tottakaihan näimme heidän taloista vilauksia ja muitakin upeita rakennuksia. Tässä Jack Nicholsonin talon portti.
The Playboy Mansion.
Aaron Spellingin perikunnan talo.
Luksusshoppailukatu.
Tuttu näky monista Hollywood-tuotoksista.
Muutaman tunnin kierreltyämme palasimme takaisin H/H:lle.
Jatta Kodak Theaterin rappusilla, joita pitkin Oscar-seremoniaan osallistuvat kulkevat teatteriin parrasvalojen loisteessa.
H/H:lta suuntasimme käväisemään hotellillamme, josta lähdimme samantien aivan hotellin läheisyydessä sijaitsevaan Thai Patio-ravintolaan. Ruoka oli niin hyvää kuin meille oli kehuttukin. Minä söin Red Curry-annoksen, joka oli aivan mahtava. Hintakaan ei päätä huimannut ja vaikka paikka oli erittäin suosittu, palvelu oli nopeaa ja ystävällistä.
Myöhäislounaan jälkeen lähdimme takaisin Universal Studiosille, sillä ollessamme teemapuistossa, saimme idean mennä seuraamaan jonkun TV-ohjelman nauhoituksia. Perjantai-iltana ohjelmassa oli Rita Rocks-niminen aivan uusi komediasarja. Luonnollisesti omat kamerat olivat enemmän kuin kiellettyjä, joten kuvia emme sieltä saaneet ottaa. Yleisön tärkein tehtävähän oli nauraa riittävästi ja oikealla tavalla oikeissa kohdissa. Meitä oli lämmittämässä ja naurattamassa erittäin viihdyttävä stand-up-koomikko, joka kyllä osasi hommansa. Sarja oli oikeasti ihan hauskakin, tosin muutaman kerran ei meinannut jaksaa nauraa enää, kun jotain kohtausta kuvattiin neljättä kertaa. Olipahan kuitenkin asia, jota ei ennen ollut kokenutkaan. Nyt osaa suhtautua tilannekomedioihin ja varsinkin niiden nauruihin vähän eri tavalla.
Nauhoitusten jälkeen menimme takaisin H/H:lle. Siellä taas kerran vain katselimme ympärillemme ja hengailimme. Käväisimme syömässä myöhäispikaruokaillalliset ja menimme hotellille nukkumaan.
Normikyyti.
Metroasemalta.
Lauantai 20.12
Seuraavat pari päivää oli kuulemma tarkoitus pyhittää shoppailulle. Heti aamusta otimme metron 7thStreet-asemalle ja menimme Downtown LA:han. Siellä kiersimme ja kävelimme pitkän lenkin ja olihan jos jonkilaista kauppaa, puotia ja myymälää, mutta emme oikein sopineet kohdeostosryhmään ja tavaroista ei aina ollut varma, että olivatko ne jäljitelmiä vaiko eivät. Hintataso kuitenkin oli melko alhainen.
Hieno "kukkakimppu".
Näyttää ihan Frendit-sarjan talolta, mutta eiköhän se ole kuvattu jossain muualla.
Kiertelyn jälkeen kävimme syömässä Carl's Jr-pikaruokalassa. Koska Downtown LA ei tyydyttänyt seuruueemme ostosnälkäisiä, palasimme takaisin Beverly Center-ostoskeskukseen. Siellä vietimmekin sitten koko loppupäivän jouluhulinan keskellä. Illemmasta menimme DASH-bussilla H/H:lle, jossa taas kiertelimme ja kaartelimme aikamme sekä söimme illallista. Illalla palasimme hotellille katsastamaan päivän ostossaalista ja suunnittelemaan, kuinka pakata kaikki tavarat.
Sunnuntai 21.12
Sunnuntaiaamuna kävimme ensitöiksemme Hollywood Farmer's Market-ulkoilmamarkkinoilla, jotka järjestetään ainoastaan sunnuntaisin. Suomalaiseen markkina-/ ja torikulttuuriin tottuneena markkinat eivät tuottaneet suuria yllätyksiä, mutta oli kiva nähdä, että Los Angelesissa kaikki ei ole vaan neon-valojen loistetta ja glamouria vaan sieltä löytyy jotain tällaista "perinteistäkin".
Markkinoilta menimme bussilla suoraan Beverly Centeriin suorittamaan viimeisetkin shoppailurypistykset. Lounaaksi Jatta söi mongolialaista wokkiruokaa oman maun mukaan ja minä taas valitsin paahdetun pihviliha&pekoni&juustosämpylän. Shoppailun jälkeen suuntasimme takaisin hotellille Food4Less:n kautta. Pienen levon jälkeen lähdimme vielä käymään viimeistä kertaa H/H:lla. Käytimme hetken aikaa matkamuistojen hankkimiseen ja sen jälkeen päätimme illastaa viimeistä kertaa periamerikkalaiseen tapaan, diner-tyylisessä Mels Drive-in-hampurilaisravintolassa.
Ruoka oli mainiota ja pirtelöt sellaisia kuin niiden pitää ollakin.
Kaikki on suurta ja ihmeellistä Amerikan mantereella...
Hollywood/Highlandin väriloistoa.
Aikamme pyörittyämme H/H:lla lähdimme hotellille pakkailemaan ja valmistelemaan lähtöä.
Maanantai 22.12
Maanantaiaamuna aamupalan jälkeen pakkailimme laukut loppuun ja luovutimme huoneen. Otimme metron Union Stationille, josta hyppäsimme LAX-lentokentälle vievään bussiin. Siellä aikamme jonotimme lähtöselvityksessä, mutta onneksi ystävällinen virkailija katkaisi jonon meidän kohdalta ja ohjasi meidät business-luokan tiskille. USA:ssa turvatarkastukset ovat moniosaiset ja jonottamista riittää, mutta emme kokeneet tätä osaa matkasta niin negatiiviseksi kuin monet muut ovat. Kävimme syömässä LA Roadhouse-ravintolassa lentokentällä ennen lähtöä. Lentomme lähti noin neljän aikaan iltapäivällä.
Lento sujui ihan hyvin, tosin uni ei meinannut tulla silmään, koska unirytmit olivat aivan sekaisin. Kaipa sitä myös alkoi jo miettiä kotiinpaluuta ja jälleennäkemistä läheisten kanssa.
Tiistai 23.12
Saavuimme Lontoon Heathrow:n lentokentälle aamulla puoli kymmenen aikoihin. Koska lennot Suomeen eivät olleet jatkolentoja matkatoimiston säätämisen vuoksi, jouduimme menemään turvatarkastusten läpi ja noutamaan laukkumme. Siellä sitten olikin yllätys (kts. kuva alla).
Jatan matkalaukun renkaat olivat nätisti leikkautuneet pois. Menimme sitten hymyssäsuin neuvottelemaan Air New Zealandin virkailijoiden kanssa ja aivan mukisematta he antoivat tilalle upouuden ja vielä isomman laukun. Ennenaikainen joululahja siis.
Olette varmaan lukeneet aiemmista teksteistä, millaiseksi viimeiset lentomme muodostuivat. Jatta oli kaukaa viisas ja osti lennot Lontoosta Kööpenhaminan kautta suoraan Turkuun. SAS meni sitten muuttamaan aikatauluja siten, että näille lennoille ei Jatta olisi ehtinyt, joten sitten piti muuttaa suunnitelmia. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi ottaa lento Helsinkiin ja mennä sitten bussilla Turkuun. Hassua asiassa oli se, että loppujen lopuksi lensimme Jatan kanssa lähes samaan aikaan Lontoosta Helsinkiin, mutta eri lentoyhtiön koneilla, Jatta SAS:lla ja minä alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti Finnairilla.
Tästä johtuen myös lähtöterminaalimme eivät valitettavasti olleet samat, joten vaikka aikaa meillä jatkolennolle oli ruhtinaallisesti, lähdimme kumpikin omiin terminaaleihimme jo hyvissä ajoin. Se vielä mainittakoon Heathrow:n lentokentästä, että siellä oli joka puolella poliiseja, joilla oli reilun kokoinen automaattikonepistooli käyttövalmiudessa käsissään. Liekö ollut joku "tilanne" päällä vai mitä, mutta ihmeelliseksi tämä nykymaailma on mennyt.
Lähtöselvitys ja turvatarkastus menivät minulta nopeasti ja sutjakkaasti, joten minulle jäi useampi tunti aikaa odotella lentoani. Koetin lueskella, mutta silmäni eivät oikein pysyneet auki, joten nukuin sitten aikani. Ennen lentoa kävin syömässä hiukan ja juomassa kahvin, jotta pysyisin hereillä. Lennolla sitten olikin upeaa kuulla kunnolla suomen kieltä pitkästä aikaa sinivalkoisissa väreissä. Ruokana oli lihamureketta ja RUISLEIPÄÄ. Sitä ruisleivän palasta sitten punaviinin kanssa mutustelin pitkän tovin ja lueskelin uusimmat iltapäivälehdet. Samalla katselin auringonlaskua, joka kuvasti hyvin päättyvää vuotta - upea, monivivahteinen, värikäs.
Helsinki-Vantaan lentokentällä turvatarkastuksista ei ollut tietoakaan, tosin kyllähän passi tietysti katsottiin. Sain laukkuni linjalta nopeasti. Jatta oli saapunut hiukan aikaisemmin ja oli ostamassa juuri bussilippuaan. Annoin hänelle kannettavan tietokoneen ja joitain muita tavaroita, mitkä olin Lontoosta hänen puolestaan kantanut, koska minulla sai olla enemmän matkatavaroita. Jatta lähti pysäkille odottelemaan bussia ja minä lähdin hyvän ystäväni Teemun kyydissä kohti Savonlinnaa. Kuuleman mukaan Jatta pääsi turvallisesti kotiin ja siellä vanhemmat jo kovasti odottelivat. Minä ja Teemu taas kertailimme matkalla päällimmäisiä tuntoja kuluneesta vuodesta ja turisimme pitkästä aikaa niitä näitä. Puolen yön jälkeen saavuimme Savonlinnaan ja siellä rakkaat vanhempani ja isosiskoni olivat kotona minua odottelemassa. Jälleennäkeminen oli pitkään odotettu tapahtuma, puolin ja toisin. Joulu ja uusi vuosi olivat jo ovella, joten siitä oli hyvä kääntää katse tulevaan ja uusiin haasteisiin.
Tähän päättyy vaihto-opiskeluvuodestamme kertova blogi. Vuoden aikana tapahtumia riitti, joten niitä on aivan mahdoton tässä kaikkia kertailla ja tiivistää. Kiitän kaikkia lukijoita kärsivällisyydestä, sekä päivitysten odottamisen että lukemisen suhteen. Kiitos myös kaikista kiitoksista ja kommenteista, joita olen jo kuluneen vuoden aikana saanut kuulla. Nyt on aika tarttua uusiin haasteisiin ja kääntää uusia lehtiä elämässä. Itseluottamuksella ja kovalla yrityksellä haasteet muuttuvat kokemuksiksi. Kokemuksista koostuu elämän rikkaus ja onnellisuus on lähtöisin pääsääntöisesti meistä itsestämme ja omista aikaansaannoksistamme.
