Juhlaa ja urheilua (25.8 - 31.8)

Viikon arkipäivät olivat perjantaita lukuunottamatta melko tavanomaisia. Maanantaina koimme lievän pettymyksen, sillä intialaista ruokaa ei ollutkaan tarjolla. Turvauduimme sitten tuttuun SubWayhyn ja jatkoimme päivää normaaliin tapaan. Muuten sitten opiskelimme ja kävimme kuntoilemassa. Torstaina raahasin tyhjentämäni sukellusilmasäiliön urheiluhallin alakertaan yliopistomme sukelluskerhon tiloihin. Toiveenani olla saada täysi tankki tilalle, mutta nyt he sitten muistivat kertoa, että jos tavaroita lainaa ja käyttää, niin esimerkiksi samaa tankkia saa pitää koko ajan ja sitä pitää sitten itse käydä jossain sukelluskaupassa täyttämässä ja palauttaa lopussa täytenä. Ihmettelen vaan, sillä tähän mennessä olen kyllä aina täyden tankin saanut ja kukaan ei ole mitään tällaisesta käytännöstä sanonut. Noh, tulipa sitten turha reissu...

Perjantaina vielä tiukkaan kirjoittelin erääseen projektiin liittyvää kirjallisuusselvitystä, jonka sain sitten ajallaan palautettua. Illalla oli luvassa yliopistomme malesialaisopiskelijoiden järjestämä "Merdeka"-juhla.



Lähdössä.

Se järjestettiin yliopistomme eräässä suuressa ruokailusalissa. Kävelimme paikan päälle ystäviemme kanssa ja matkalla jutellessamme tajusimme, että kyseessä oli heidän itsenäisyyspäiväjuhla. Malesia siis juhli 31.8.2008 51. itsenäisyyspäiväänsä. Juhlatilaisuus järjestettiin jo perjantaina sen takia, että yliopiston tilat pitopalveluineen eivät ole sunnuntaisin avoinna. Meidät oli sijoitettu samaan pöytään useiden ystäviemme kanssa ja paikalla oli enempi vähempi tuttuja ihmisiä.


Paikan päällä.


Jatta ja ystäviämme.


Kirjoitimme onnitteluviestin Malesialle.


Ystäviämme.

Illan kulku oli samankaltainen kuin muissakin vastaavissa tilaisuuksissa. Alkuun pidettiin puheita ja kiitettiin tukijoita sekä kunniavieraita. Valkokankaalta näytettiin videopätkiä ja kuunneltiin laulu- sekä itsepuolustusesityksiä.



Itsepuolustusesitys.


Paikalla oli perheiden pienimpiäkin.


Soittoa ja laulua.

Vähitellen alettiin siirtyä alkupaloista pääruokaan. Alkupaloiksi oli tarjolla kevätkääryleitä ja muita rasvassa paistettuja herkkuja. Pääruuaksi oli joko barramundifilettä tai kanaa. Jatta söi kalaa ja minä söin kanaa ja kumpikin ruokaa kyllä kehuttiin. Illan lähestyessä loppua alkoi olla vauhdikkaampien esityksien vuoro. Ensin oli malesialaisten/kiinalaisten perinteinen leijonatanssi (toinen linkki), jonka tarkoituksena on tuoda hyvää onnea ja karkoittaa pahat henget. Sitten oli vuorossa intialaistyylinen Bollywood-tanssiesitys, jossa useat ystävämme esiintyivät. Olivat tosi hienoja esityksiä. Kummatkin esitykset ovat minulla videopätkinä, mutta niiden suuren koon takia niitä ei tähän blogiin saa liitettyä. Myös vaahtosammuttimen kokoisista lapsista koostuva ryhmä lauloi jonkun laulun.


Bollywood-tanssiesityksen esiintyjiä.


Hieman rauhallisempi esitys.


Lapsi"kuoro".


Lopuksi iloista yhteislaulua.




Ystäviämme.

Oli fantastista nähdä ihmisten, vauvasta vaariin, nauttivan illasta. Selkeä ero esimerkiksi suomalaiseen tai australialaiseen illanviettoon oli se, että illan aikana emme nähneet kenenkään nauttivan alkoholia. Iltajuhlan lähestyessä loppua joimme vielä kahvit ja teet sekä söimme samankaltaista jälkiruokaa, mitä söimme pari viikkoa sitten ollessamme illallisella ystäviemme luona.


Mmmm....

Iltajuhlan päätteeksi osa juhlakansasta jatkoi juhlia asuntolamme kerhohuoneella. Käväisin paikan päällä sanomassa hyvät yöt ja kiittämässä illlasta. Painuimme unten maille raskaan viikon ja erittäin mukavan illan jälkeen.

Lauantaiaamuna Jatta suuntasi urheiluhallille hyvissä ajoin ja minä seurasin perässä aamukahvien ja -palan jälkeen. Siellä oli joku "Avoimet ovet"-päivä, joten treenin päälle sielläkin tuli hiukan aikaa vietettyä ja tuttujen kanssa turistessa. Päivän kääntyessä iltapäivän puolelle meidän piti kuitenkin suunnata kotiin tekemään ruokaa, sillä illalla oli vielä muuta ohjelmaa. Puoli neljän tienoilla suuntasimme Broadmeadow:n esikaupunkialuetta kohden. Siellä menimme EnergyAustralia-stadionille, jossa järjestettiin NRL-rugbyliigan runkosarjan kauden viimeinen matsi. Newcastlen oman joukkueen nimi on Newcastle Knights ja ottelu oli Melbourne Stormia vastaan. Olimme paikalla jo hyvissä ajoin ja stadionilla oli menossa joku alemman sarjan ottelu, joita järjestetään aina ennen illan päämatsia; vähän niinkuin Formula-kisoissa on viikonlopun aikana vaikka kuinka monta eri sarjan kisaa pääkisan lisäksi.


Kentän laidalla.

Paikalle saapui myös intialaisaustralialaisen tuttavapariskuntamme miespuolinen edustaja, joka on kotoisin Melbournesta. Hän sitten kertoili meille tarkemmin lajin hienouksia ja erilaisia sääntöjä. Näin ollen pelistä saa myös paljon enemmän irti. Ensivilkaisulta peli näyttää tyhjänpäiväiseltä pallon perässä juoksemiselta silloin kun ollaan seisaallaan ja painilta kun ollaan kontallaan. Mutta kuten lajissa kuin lajissa, mitä enemmän siitä ymmärtää, sitä mielekkäämpää sitä on seuratakin. Kaiken kaikkiaan ottelussa oli hieno fiilis ja peliä oli mukava seurata. Harmi, ettemme ole päässeet paikan päälle aiemmin ja kausi loppui jo nyt. Ehkäpä lajia voisi mennään seuraamaan jossain muualla, missä rugbya pelataan "tosissaan".



Halvimmat paikat = "sikaosasto"?


Newcastle Knightsien tunnus - ritari hevosen selässä.


Aloitus.


"Kasa" huudettu!


Ilmeestä päätellen peliä oli mukava seurata.






Newcastle voitti tämän taiston.




Pelin jälkeen käppäilimme Hamiltonin kaupunginosaan, jossa sitten junaa odotellessamme käväisimme pubissa juomassa oikein oluet. Ilta oli jo kuitenkin pitkällä, joten kotiutumisen jälkeen menimme unten maille. Sunnuntain pyhitimme rentoutumiselle, mitä nyt Jatan tarvitsi hiukan lueskella välitenttiin, joka hänellä oli seuraavana tiistaina. Jotta kotimaa ei vallan unohtuisi, illalla katsoimme yhden suomalaisen elokuvan viime aikojen onnistujista - Vareksen.

**********
Viikon viini
**********


Nimi: Banrock Station Crimson Cabernet
Vuosikerta: 2007
Ovh.: $8,85
Hinta: $6,99

Alk.til.%: 9,0

Valmistaja: Banrock Station
WWW: http://www.banrockstation.com/

Colour (3/3): 2
Nose (7/7): 3
Palate (10/10): 6
Total (20/20): 11/20

Edelliseen, kahden viikon takaiseen punaviiniin verrattuna tämä oli (paljon) parempi. Tainnoh, taas kerran, objektiivisesta paremmuudesta en tiedä, mutta minun suuhuni tämä sopi paremmin. Maku oli ehkä pyöreämmällä tavalla pehmeämpi ja hiukan hedelmäisempi, ei kuitenkaan liikaa, mutta kuitenkin riittävän täyteläinen, ettei läheskään mehulta maistunut. Niinkuin viinipullon kylkikin kertoo, maussa oli ehkä hiukan kirsikan ja luumun vivahteita. Jotain kuitenkin jäi puuttumaan ja siitä melko alhaiseksi jäävät pisteet. Liekö johtui sitten viinistä vai ympäristötekijöistä (en siis tarkoita ketään ihmistä:), vaan mielialaa, ruokaa, väsymystä, stressiä jne.).

Lisää herkkuruokaa (18.8 - 24.8)

Viikko alkoi epämukavasti, koska heti maanantaiaamuna kävimme maksamassa asuntolamaksut lukuvuoden toiselta puoliskolta. Joku viikko sittenhän kävin maksamassa toisen lukukauden lukukausimaksun, joten nyt on sitten oikein "törsätty". Hyvä puoli on kuitenkin se että suurimmat menoerät ovat sitten takanapäin. Tämän jälkeen kävimmekin sitten nauttimassa intialaista kasvisruokaa, jonka jälkeen aloitimme viikon ahertamisen. Maanantai-iltana oli vielä asuntolasiipemme kokous, jossa kävimme joitain perusasioita läpi ja mietimme, millaisen tapahtuman voisimme yhdessä järjestää.

Tiistai-iltana Jatta lähti malesialaisten kutsumana heidän mukaansa naisille tarkoitettuun iltaan. Luonnollisesti en siitä sitten sen enempää osaa kertoa, koska mukana en ollut, mutta tosi mukavaa siellä kuulemma oli ollut ja mielenkiintoisia tarinoita siellä oli kerrottu naisten elämästä ja ongelmista. Ohessa muutama kuva illasta.






Tiistaista torstaihin ei sitten paljon muuta mahtunut kuin opiskelua, kuntoilua ja Jesmond-ostoksia torstaina. Perjantaina käväisin sairaalalla tutustumassa kliiniseen työskentelyyn ja alkuillasta sitten menimme perinteiselle spinning-tunnille.

Lauantaina kiskoimme itsemme pedistä hyvissä ajoin ylös, sillä suuntasimme kaupungille ostoksille. Kohta nimittäin alkaa olla se aika vuodesta, että meidän pitää alkaa miettiä jotain matkamuistojen tapaista, niin on hyvä alkaa kartoittaa tarjontaa jo hyvissä ajoin. Tulimme kotiin kuitenkin hyvissä ajoin, jotta ehdimme naukkaamaan murua rinnan alle ja opiskelemaan hiukan ennen iltaa.

Illalla suuntasimme Jesmondin kupeeseen tuttuun osoitteeseen. Menimme australialais-intialaisen tuttavapariskuntamme luokse opettelemaan intialaisen ruuan valmistusta ja istumaan iltaa. Ensin kävimme kaupassa, jonka jälkeen aloitimme kokkailemaan. Niinhän päin se sitten meni, että naiset kokkasivat ja miespuoliset istuivat sohvalla ja katsoivat olympialaisia. Mukana menossa oli myös heidän nepalilaislähtöinen ystävänsä, joka opiskelee meidän yliopistossa.


Opetustilanne.



Tadaa!



Illallinen oli erittäin maukas. En ihan tarkalleen osaa sanoa, mitä ruuat sisälsivät, tai noh, niinkuin kuvasta näkyy, siellä oli riisiä, maustettuja perunoita, jotain pinaattipitoista kastikkeen tapaista, jossa oli myös jotain juustoa ja paljon erilaisia mausteita ja siemeniä sekä sitten mintulla maustettua jogurttipohjaista kastiketta. Loppuilta meni sitten turhia turistessa ja olympialaisia seuratessa. Puolen yön tienoilla kävelimme kotiin. Ulkona oli hiukan vilpoisaa, joten nepalilaisystävämme joutui ottamaan mukaan lisävaatetta, kuten kuvasta näkyy - mahtava asukokonaisuus.



Sunnuntaina minä lähdin pitkästä aikaa sukeltamaan. Edellisestä kerrasta olikin kulunut monta kuukautta tenttiviikkojen ja lomien takia. Suuntasimme jälleen kerran Nelson Bayhin ja sukelluskohteena olisi alunperin pitänyt olla kursseilta tuttu Fly Point, mutta kaupungissa pidetyn ilma-shown takia siellä oli porukkaa kuin pipoa, joten jatkoimme hiukan pitemmälle Halifax Parkiin.

Merenkäynti ja ilmat olivat viime aikoina olleet sellaiset, että veden kirkkaus ei ollut ihan ylläolevan linkin kuvan tasoista, mutta kyllä siellä paljon kaloja näkyi ja oli siellä kuvassa näkyvä iso "Grouper", joka meitä sukeltajia tarkkaili koko sukelluksen ajan. Koska viime sukelluksesta oli kulunut niin pitkään, meni koko reissu aika pitkälti opitun kertaamiseen. Tämän takia olisikin erittäin hyödyllistä käydä sukeltamassa muutama kerta, ennenkuin lähdemme lomalla Suurille Valliriutoille sukeltamaan. Loppusunnuntai menikin sitten lepäillessä ja huonetta siivoillessa.

**********
Viikon viini
**********


Nimi: Pirates Treasure Port
Vuosikerta: 2006
Hinta: ?
Alk.til.%: ?

Valmistaja: Emma's Cottage Vineyard
WWW: http://www.emmascottage.com.au/index.php

Colour (3/3): 2
Nose (7/7): 5
Palate (10/10): 6
Total (20/20): 13/20

Tällä kertaa kyseessä on siis port-viini, jota joimme "jälkiruuaksi" ystäviemme luona. Sitä ei ilmeisesti saa edes kaupoista, sillä hekin olivat ostaneet sen suoraan viinitilalta. Tämän vuoksi valitettavasti hintatietoja en pysty laittamaan, eikä tuotteesta paljon muutakaan tietoa löydy. En port-viineistä tiedä juurikaan mitään, joten paha on tätäkään tapausta mitenkään kommetoida. Ihan hyvää se kuitenkin oli. Makea, mutta täyteläinen - sopi hyvin ruuan päälle.

Herkkuruokaa (11.8 - 17.8)

Näin alkuun nöyrimmät anteeksipyyntöni hiukan viivähtäneestä kirjoittelusta. Viime aikojen ylimääräiset hetket ovat kuluneet minulla erään projektin kirjallisuusselvityksen parissa. Näin muuten voitaneen todeta, että viikoittainen arkirutiini näyttää löytyneen tällekin lukukaudelle. Maanantaisin käymme syömässä maukasta intialaista kasvisruokaa kampuksella, sillä muina päivinä emme sinne aikataulullisista syistä pääse. Arkipäivät ovatkin sitten opiskelun ja kuntoilun täyteisiä sekä torstaisin käymme Jesmondissa ostoksilla.

Perjantaisin on onneksi sitten hiukan löysempää. Viime perjantaina kävimme ensimmäistä kertaa lounaalla illanviettopaikkana tutuksi tulleessa kampusravintolassamme, jossa päivisin toimii tosiaankin lounasravintola ja -kahvila. Ihan maukasta lihapataa riisipedillä sain sopuhintaan. Käväisimme lounaan jälkeen kirjastossa hiukan opiskelemassa, jonka jälkeen kiirehdimme spinning-tunnille. Illalla olikin sitten luvassa jotain uutta.

Jo pitemmän aikaa meillä on ollut malesialaisten ystäviemme kanssa puhetta, että olisimme kiinnostuneita heidän ruokakulttuuristaan ja että joku kerta voisimme kokkailla siten, että oppisimme heiltä joitain uutta "omaan keittiöömme". Tästä innostuneena he nyt sitten pyysivät meidät ihan vaan illalliselle maistelemaan ruokia, joita joskus sitten voidaan yhdessä kokkaillakin. Paikalle oli tullut heidän tapansa mukaan moni muukin, mutta mikäs siinä - kiva oli nähdä tuttuja. Ohessa kuvia ruuista ja osallisista.


Illan pääkokki Stephanie (vasemmalla) yrittää väistellä kameraa.


Toisenkin kerran.


No siinä hän nyt sitten on:).


Jatta ja Lin.


Siellä kokataan jotain...


Siinä sitä nyt sitten on! Täydennän nimet listaan, kunhan saan tytöiltä ruokien nimet selville.
1. peruspekonisienimunakas (bacon-mushroom-omelette)
2. Sambal (?)
3. tumma riisi (brown rice)
4. ...?
5. vaalea riisi (white rice)
6. curry-kana (chicken curry)
7. ...?

Oli muuten jummijammi hyvää ruokaa. Noita sitten puputettiin paria tuntia ja santsasin monet kerrat. Sambal oli melko mausteista, heidänkin mittapuulla, mutta curry-kana ei niinkään. Meille se oli ihan sopivan mausteista, mutta heille siis mietoa. Ei noista sen enempää oikein osaa kertoa kuin että hyvää oli. Kiinnostuneet voivat sitten käydä linkeistä katselemassa ja nimen perusteella etsiä lisää tietoa.


Sheela ja perinteinen malesialainen puku.



Yleiskuvaa.


Morni istuu pöydällä.


Jälkiruoka (sago drizzled with gula melaka).


Toinen jälkiruoka (kuih lapis) (another link).


Oli kyllä hyvää. Oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun tätä Stephanie valmisti, ja eikä ollut ihan sellaista kuin pitäisi. Mutta toivottavasti pääsemme maistamaan uudestaan:)...

Ilta oli kerrassaan kiva. Juteltua ja tarinoitua tuli erittäin paljon muustakin kuin ruuasta. Nyt kuitenkin on sitten kauhea paine, jos meidän pitäisi jotain suomalaisia perinneruokia valmistaa heille. Mitä sitä nyt sitten viitsisi ja mitä edes tarpeiden puolesta voisi? Pizza sekä spaghetti ja jauhelihakastike? Ehdotuksia otetaan vastaan...

Lauantaina olimme suunnitelleet kävelevämme Westfield Kotara-ostoskeskukseen, muttemme kuitenkaan saaneet lähtöä itsestämme aikaiseksi. Pidimme kotona pyykki- ja siivouspäivän ja illalla käväisimme salilla. Illalla tietysti seurasimme olympialaisia ja pitihän ne loppuun asti katsoa, kun oli 100m:n finaali. Sattumako lie ollut, mutta noin puoli minuuttia ennen lähtölaukausta asuntolassamme laukesi automaattinen palohälytys, joka tietty tarkoitti, että pitäisi mennä pihalle. Päätimme, että emme mene, ennenkuin finaali on ohitse. Näinpä tulimme pihalle vasta, kun muut jo siellä odottelivat. Eipä kyseessä tainnut olla muu kuin, että joku poltteli tupakkia liian lähellä tunnistinta (tupakkaa ei täällä asuntolassa saa sisällä eikä sisäpihalla edes polttaa). Tämän jälkeen menimmekin sitten nukkumaan.

Sunnuntaina lähdimme kävelemään Kotaraan ja aikomuksenamme oli kävellä Blackbutt Reserve-nimisen luonnonpuiston läpi. Se on tunnettu eläimistöstään, kuten koaloista ja joistain muista australialaisista elukoista, mutta tällä kertaa ajattelimme vain kävellä läpi ja katsella eläimet sitten joku toinen kerta.






Löytyi tuollainen mukava virkistysalue, jossa oli paljon perheitä viettämässä pyhäpäivää pelien, leikkien ja barbequen merkeissä.


Eläimiä vedenpinnan alla ja päällä.



Blackubutt:sta jatkoimme Kotaraan, joka oli noin 10 minuutin kävelyn päässä. Aikamme pyörimme ostoskeskuksella, jonka jälkeen Woolworthsin kautta lähdimme kotimatkalle. Bussit eivät sunnuntaisin kulje suoraan yliopistolle, joten jouduimme menemään ensin Wallsendiin ja vaihtamaan siellä bussia. Kotiin päästyämme teimme pikaiset, mutta maukkaat tortillat ja suuntasimme pian syömisen jälkeen salille. Loppuilta menikin sitten rauhallisissa merkeissä tulevaan viikkoon valmistautuen.

**********
Viikon viini
**********


Nimi: Hardys Nottage Hill Shiraz Viognier
Vuosikerta: 2006
Hinta: ?
Tarjoushinta: $7.98
Alk.til.%: 13,5%

Valmistaja: Hardys
WWW: http://www.hardys.com.au/hardys.html

Colour (3/3): 2
Nose (7/7): 4
Palate (10/10): 4
Total (20/20): 10/20

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna en pitänyt tästä viinistä niin paljoa. Makua oli ehkä liikaa ja se oli hiukan kitkerä. Ei toinen eikä edes kolmas lasillinen auttanut asiaan. Jotakuta täyteläisiin viineihin tottunutta saattaisi miellyttää, muttei minua, ainakaan vielä. Jos nyt jotain hyvää hakee, niin väri oli "mukiinmenevä". Viini oli alennuksessa eli normaalisti hinta on hiukan korkeampi, mutta eipä auttanut asiaan sekään.