Ensimmäiset päivät perillä (7.2 - 10.2)

Saavuimme perille Sydneyyn siis torstaina 7.2.2008 noin kukonlaulun aikaan. Australia on tunnettu tarkoista määräyksistään sen suhteen, mitä tavaraa maahan saa tuoda ja mitä ei. Varsinkin kaikesta syötävästä ja muusta eloperäisestä he ovat erittäin tarkkoja. Hyviä esimerkkejä voi saada Jim:llä pyörivästä lentokenttäsarjasta, jossa seurataan elämää Sydneyn lentokentällä. Arvatkaa kuinka mieltäylentävältä tuntui, kun turvatarkastuksen jälkeen näimme ison kyltin, jossa kerrottiin kuvausryhmän juuri tuona päivänä tekevän kuvauksia tuolla alueella. Ei siinä muuten mitään, mutta 1½ vuorokauden matkustus näkyy ulospäin melko hyvin eikä lopputulos (ainakaan minun kohdalla (Jarkko)) ole kaunista katseltavaa.

Matka alkoi tuntua onnistuneelta, kun myös matkalaukkumme saapuivat kokonaisina perille. Kuvausryhmiä ei onneksi meidän kohdalle sattunut ja matkatavaratarkastuksenkin hoidimme ihan komeasti. Kaikki, mitä maahan yritimme tuoda, meni myös viranomaistarkastuksen läpi. Seuraavaksi piti etsiä lentokentän McDonald's, jossa jonkun kyyditsijän piti olla odottamassa meitä. Kuten alla olevista kuvista näkyy, sekä McDonald's että kyyti löytyi.






































Australialainen leppoisa elämänasenne alkoi näkyä jo heti laskeutumisen jälkeen, sillä kauhea kiire ei tuntunut lähdöllä olevan. Noh, pääsimme kuitenkin muutaman tunnin kuluttua laskeutumisesta lähtemään kohti Newcastlea joidenkin muiden väsyneiden matkalaisten kanssa. Matka sujui maisemia ihmetellen hereilläolon ja unen rajamailla.

Pääsimme kyydillämme Newcastlen yliopiston kampusasuntoloiden pihaan asti ja pienen säätämisen sekä odottelun jälkeen saimme itsemme ja matkatavaramme huoneeseen. Siihen asti ilma oli ollut todella kaunis, mutta vähitellen taivaalle ilmestyi pilviä ja alkoi sataa, joten annoimme väsymyksen voittaa ja kävimme ansaitun suihkun jälkeen nukkumaan. Valinta osui oikeaan, sillä nukuimme aivan iloisesti noin 15 tuntia seuraavaan aamuun asti.

Perjantaiaamuna olikin sitten melko jännää herätä ensimmäistä kertaa uudella mantereella. Ennenkuin edes lähdimme asunnosta ulos, niin yksi huomattava ero koti-Suomeen täällä on ulkoa kuuluvat eläinten äänet. Vaikka yliopisto onkin ihan kaupunkialueella, niin itse kampusalue on periaatteessa pienen metsän keskellä. Lyhyesti ilmaistuna täällä tuntuu/näyttää/kuulostaa välillä ihan viidakolta. Hassuimmat ja kovimmat äänet päästelee monetmonet linnut ja ilmeisesti sammakot.

Aamutoimien jälkeen lähdimmekin ihmettelemään kampusaluetta ja hoitamaan yliopiston eri tahojen pakeille erinäisiä asioita. Ihmisiä ei paljoa näkynyt, koska kouluvuosi ei ollut vielä alkanut, eivätkä edes ensimmäisen vuoden opiskelijat ja muutkaan vaihto-opiskelijat olleet vielä suuremmissa määrin saapuneet. Australialaiset tuntuvat tosiaan olevan avuliasta porukkaa ja saimme asiamme klaarattua melko kivuttomasti.

Seuraavaksi ohjelmassa olikin sitten asunnon varustelu ruualla, juomalla sekä muulla asumiseen liittyvällä. Lähdimme kävelemään lähimpään kauppakeskukseen. Kävellen sinne kestää noin 20-30 min, riippuen fiiliksestä. Tällöin tajusimme viimeistään, miten paljon Yhdysvaltoja Australia muistuttaa. Kaikki näyttävät ajavan paikasta toiseen autolla, eikä jalkakäytäviin ja jalankulkuteihin ainakaan täällä Newcastlessa liikaa ole panostettu. Ostoskeskuksessa kasasimme parista suuresta kaupasta ostoksia ison kasan ja raahasimme ne asunnolle.

Seuraavaksi vuorossa oli heti toiseksi tärkein asia, eli Jatalle täytyi löytää uudet jumppatamineet ja -kengät. Ajattelimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli mennä bussilla tutustumaan keskustaan ja samalla ostaa tarvitsemamme sieltä. Pian saimme kuitenkin todeta, että Newcastlen keskusta tosiaankin on keskimääräistä hiljaisempi, mihin olemme tämän kokoisessa kaupungissa tottuneet eikä siellä kauppoja ole samaan tapaan, kuin koti-Suomessa. Kahviloita, ravintoloita, puistoja yms. siellä kuitenkin on tarjolla yllin kyllin, mutta amerikkalaisuus tuli tässäkin kohtaa todettua, eli kaupankäynti on keskittynyt esikaupunkialueilla sijaitseviin ostoskeskuksiin. Kiertelimme aikamme kaupungilla ja kävimme pikaisesti aivan keskustan kohdalla sijaitsevalla hiekkarannalla, joka vaikutti erittäin miellyttävältä paikalta.

Jouduimme palamaan kaupunkireissulta siis tyhjin käsin sporttikamojen suhteen, mutta lauantaina otimme sitten uuden lähtökohdan eli lähdimme kiertämään ostoskeskuksia ympäri kaupunkia. Samalla tuli toteutettua paikallismatkailua varmaan enemmän kuin monet paikalliset ovat tehneet elämänsä aikana, mutta tällä kertaa myös tärppäsi ja (Jatan) matkakassaa kului kertaheitolla, tosin suunnitellusti, monen pennosen edestä. Emmehän me tietysti uudessa maassa ja uudella mantereella kovin montaa päivää voida olla menemättä salille ja/tai jumppiin, joten heti ostosreissun jälkeen suuntasimme yliopistomme alueella sijaitsevaan palkintojakin voittaneeseen liikuntakeskukseen tutustumaan. Hieno paikka kerrassaan (http://www.theforum.org.au) ja tulipahan samalla tehtyä ensimmäinen reeni vähään aikaan. Sunnuntai kuluikin sitten lepäillessä, totutellessa ja mitenkäs muuten, kuin salilla käydessä. Illalla piipahdimme yksissä asuntoloiden järjestämissä pippaloissa, mutta johtuen meidän ja muiden juhlavieraiden välisestä "promille-erosta", emme siellä kovin pitkään viihtyneet vaan lähdimme lataamaan akkujamme tulevaa orientaatioviikkoa varten.