Otsikkoon voikin sitten kiteyttää lähes kaiken oleellisen kuluneesta puolestatoista viikosta. Vielä viime viikon maanantainkin oli haltioissani edellisen sunnuntain sukelluksesta Swansea Bridgella. Maanantaiseen tenttiin yritin sitten kuitenkin lukea apinan raivolla. Sain ravitsemustieteen kirjasta tarvittavat kappaleet selaillen luettua läpi ja työkirjaan sekä luentokalvoihin sitten yritin keskittyä hiukan enemmän. Mielenkiintoista ja varsinkin moniulotteisempaa asiaa tuo ravitsemustiede on, mitä olen tähän asti luullut. Tällä kurssilla asiaa katsotaan luonnollisesti australialaisesta näkövinkkelistä ja täytyy myöntää, että kyllä nämä paikallisten ruokakulttuuri ja syömiseen liittyvät probleemat joskus herättävät ihmetystä ja aiheuttavat hymyn suupieleen. Esimerkiksi kun kirjassa ja luennoilla ollaan käsitelty keskivertoaussimiehen keskimääräistä päivittäistä ruokavaliota, niin voi sitä prosessoidun rasvapitoisen ruuan ja sokeripitoisen juoman määrää. Oluen kulutus ei kuitenkaan paljoa suomalaisesta poikkea. En osaisi kuvitella, että Suomessa juuri kukaan voisi syödä noin epäterveellisesti kuin valitettavan monet täällä tekee. Eipä ihme, että australialaiset taitavat monien tutkimusten mukaan hätyytellä lihavuudessa kärkisijoja koko maailman mittakaavassa. Mutta täytyy muistaa, että ei Suomessakaan mitään laiheliineja olla ja yleinen suunta ei taida ainakaan olla oikea...
No mutta koe tuli ja koe meni. Monivalintaa oli taas monen paperin verran. Tällä kertaa testattiin anatomian tenttejä enemmän pilkkuja ja pisteitä eli yksityiskohtia sieltä täältä. En tiedä oliko tämä nyt sitten tarkoituksen mukaista vai ei, mutta onneksi jotain tiedon jyväsiä oli tarttunut mukaan. Katsotaan sitten tulosten julkaisun jälkeen miten meni. Anatomian välitenteistä ovatkin tulokset jo tulleet. Siitä ensimmäisestä, neuroanatomian välitentistä sain 22/30. Tulos vastaa noin 73,3 %:ia oikeista vastauksista. Välitentin oli suorittanut noin 270 opiskelijaa ja tulokset oli jaettu pistemäärän mukaan kuudelle eri sivulle. Sijoituin muihin verrattuna heti toisen sivun alkuun, joten kaipa tulokseen voi olla tyytyväinen. Keskiarvo oli ollut kai jotain 18 pisteen kieppeillä.
Myös luusto & lihaksisto -kurssin välitentistä saimme tulokset jo jonkun aikaa sitten. Vaikka sukelluskurssin takia en siihen saanut paljoa luettua, meni se ylläolevaan verrattuna hiukan paremmin, mutta oli se kyllä jonkun verran helpompikin. Pisteitä sain 26/30, mihin olen tyytyväinen. Välitentin näytti suorittaneen vajaa kuusi sataa oppilasta ja muihin verrattuna "sijoitun" jonnekin ylimpään 10 %:iin. Että tälla lailla...pitää toivoa, että jaksaa tsempata syksyn (eli Suomen kevään) lopuissakin tenteissä.
Keskiviikkona kävin hakemassa toisen hepatiitti b-rokotteen. Kummallista asiassa oli se, että jouduin taas menemään lääkärille hakemaan nimmarin rokotuskorttiin, jotta saan piikin olkapäähäni. Luulisi yhden kerran riittävän, jotta saa tällaisen perusrokotesarjan otettua. Torstaina kävimme sukellusfirmassa viikonlopun sukelluskurssin tiimoilta. Kävimme sopimassa kyydeistä ja katsoimme sopivat varusteet sukelluksia varten. Torstai-iltana palautin edellisellä viikolla lainaamani sukellusvarusteet yliopiston sukelluskerholle ja tämän jälkeen teimme jo perinteeksi muodostuneen ostosreissun Jesmondiin. Perjantaina kävimme rääkkäämässä itseämme spinning-tunnilla ja loppuilta meni sitten valmistautuessa viikonlopun sukelluksiin.
Lauantaiaamuna herättyäni raotin samantien verhoa ja toivoin hyvää ilmaa. Kyllä - aurinko paistoi eikä pilviä näkynyt eli hieno päivä luvassa. Matkustimme bussilla sukellusfirmalle puoli yhdeksäksi, josta tavarat pakattuamme suunnistimme jo tutuksi tulleeseen Nelson Bay:hin. Tällä kertaa kurssin osallistujat koostuivat viime viikonloppuna kurssinsa aloittaneista ja sitten meistä kahdesta. Erään oman kurssilaisemmekin olisi pitänyt osallistua tähän jatkoviikonloppuun, mutta hän oli tullut kipeäksi. Lopullinen kokoonpano oli siis kahdeksan sukeltajaa ja kolme ohjaajaa, mikä tarkoitti mahdollisuutta henkilökohtaisempaan ohjaukseen.
Ensin suuntasimme Shoal Bay:hin, joka on näistä Nelson Bay:n tutuista sukelluskohteista se tylsempi ja matalampi. Ensimmäinen sukellus oli sellainen, mikä me oltiin suoritettu omalla kurssillamme. Meillä annettiin mahdollisuus osallistua tälle ylimääräiselle sukellukselle, joten tottakai otimme tilaisuudesta hyödyn. Muiden treenatessa meille tuttuja taitoja kertasimme samalla itsekin temppuja ja nautimme kauniista ilmasta. Toinen sukellus olikin sitten navigaatioharjoitus, jota ensin kuivaharjoittelimme maalla, pyyhkeet pään päällä ja kompassi kädessä. Kyllä Soinin Hannun suunnistustunneista sen verran on aivolokeroihin jäänyt, että kompassinlukutaito oli vielä tallella. Tottakaihan veden alla suunnistaminen on hiukan erilaista maanpäälliseen verrattuna ja kompassin ohessa muitakin keinoja tulee käyttää, mutta hyvin saimme perusasiat harjoiteltua.
Seuraavaksi siirryimme toiseen tutuksi tulleeseen sukelluskohteeseen, Fly Point:iin. Siellä tarkoituksena oli testata navigaatiotaitoja vaikeammassa ympäristössä. Minut valittiin johdattamaan ryhmämme pohjaa pitkin jonkun matkan päässä rannasta sijaitsevalle poijulle. Hyvinhän se meni, mutta hiukan liikaa potkin vauhtia ja muilla oli vaikeuksia pysyä mukana. Toisin sanoen otin suunnistuksen liikaa suorituksena, enkä nautiskellut ympäröivistä maisemista. Poijun jälkeen vietimme pohjaa kierrellen vielä hyvän aikaa. Sen mitä hiukan olen internet-sivustoja lueskellut, niin tämä sukelluskohde on erittäin monipuolinen ajatellen sen läheisyyttä ja helppoutta. Kasvusto ja eläimistö on erittäin monipuolista siihen nähden, miten lähellä suuri satama ja rantakaupunki sijaitsee. Tälläkin kertaa näimme monenmoisia kaloja ja kasveja. Uusista lajihavainnoista mainittakoon Stripey, merihevosiin kuuluva Tiger Pipefish, melko häijyn näköinen Red Rock Cod ja melko suurikokoinen Yellowfin Brim. Mainittakoon oheinen internet-sivusto, jonka omistaja on ansiokkaasti kuvannut Nelson Bay:sta löytyviä lajeja. Löysin sivuston vasta äskettäin ja sieltä olen bongannut monta sellaista lajia, joita olen nähnyt mutten sitten ole saanut selville, mistä on ollut kyse. Näimme tälläkin sukelluksella haikaloihin kuuluvan Wobbegongin väijyvän pohjalla kasvillisuuden peitossa. Sukelluksen jälkeen nautimme eväslounaamme rantapuistossa loikoillen ja sitten suuntasimme takaisin Newcastleen. Tuttuun tapaan pesimme sukellusvarusteet liikkeellä ja sitten saimme kyydin kotiin.
Sunnuntaina oli vuorossa jotain uutta ja ennen kokematonta. Suuntasimme puoleksi päiväksi taas Nelson Bay:hin, mutta tällä kertaa emme menneetkään sukeltamaan jo tutuiksi tulleisiin kohteisiin vaan ajoimme autot parkkiin huvivenesatamaan. Menimme paikallisen sukellusfirman edustalle, laitoimme varusteet valmiiksi ja hyppäsimme firman paattiin. Eli päivän sukellukset tultaisiin tekemään venesukelluksina merellä. Matkustimme vajaan puolen tunnin ajan allaolevassa karttakuvassa oikeassa laidassa näkyviä saaria kohti. Tuossa kapeimmassa salmessa aallot kasvoivat jo yllättävän korkeiksi vaikka keli oli hyvä. Parimetriset aallot tekivät matkustuksesta enemmän vuoristoratamaisen, sellaisen josta jotkut nauttii, useammat eivät. Minulla ja Jatalla hymy oli kuitenkin herkässä.
Ensin pysähdyimme kartassa alempana sijaitsevan saaren kupeeseen. Saaren nimi on Boondelbah Island. Siellä tarkoituksenamme oli suorittaa kurssiin kuuluva syväsukellus. Ankkuroiduttuamme laitoimme varusteet niskaan ja hyppäsimme yksitellen mereen. Laskeuduimme ankkuriköyttä pitkin pohjaan, noin 12 metriin. Pohja oli kallioista ja joka puolella oli piikikkäitä merisiilejä, joita yritimme parhaamme mukaan väistellä. Lähdimme parijonossa sukeltamaan kohti syvempää aluetta. Opettajillemme reitti tuntui olevan hyvin selvillä. Koko ajan menimme syvemmälle ja etenimme eräänlaista suurta luonnonkourua pitkin. Lopulta saavuimme määränpäähän, jossa mittarit näyttivät noin 25 metriä. Ei syvyys tuntunut juuri miltään ja ainoa ero, joka esimerkiksi 10 metrin syvyyteen verrattuna tulee mieleen, on se, että 10 metrissä näkee pinnan vielä melko selkeänäkin, mutta tuolta syvemmältä pinta näkyi vain kirkkaampana kajastuksena. Meidän "oma" opettajamme oli ottanut mukaan tyhjän muovipullon, jonka hän avasi tuolla pohjalla. Pullon sisällä oleva paine oli paljon ympäröivää vettä pienempi, joten pullo meni lyttyyn ja imaisi hiukan vettä. Tämän pullon hän sitten kantoi suljettuna pinnalle ja aikoi aukaista pullonpohja taivasta kohden. Tällä hän halusi demonstroida, miten käy, jos pidättää hengitystä ja nousee syvemmältä lähemmäs pintaa. Tällöin paine keuhkoissa ja muissa kaasua sisältävissä ruumiinosissa laajenee ja pahimmassa tapauksessa repii elimiä. Hän avasi pullon varovasti ja se ampaisi hänen kädestään tosi korkealle, ainakin 20 metriin. Tästä lähtien muistan varmasti olla pidättämättä hengitystä veden alla.
Merisiilien lisäksi veden alla näkyi jonkun verran kaloja ja kasvustoa. Hienoimmasta näystä vastasi aivan pohjalla ollut sinimustatäplikäs meritähti, jolla oli läpimittaa sellaiset 30 senttimetriä. Minkä värinen lie ollut oikeasti, sillä tuossa syvyydessä valon punaiset ja oranssit sävyt ovat suodattuneet pois. Kavuttuamme veneeseen laitoimme varusteet telineisiin ja jatkoimme matkaa kartassa ylempänä sijaitsevalle Cabbage Tree Islandille.
Siellä ankkuroiduttuamme nautimme pussikeittolounaan höystettynä suolakekseillä. On tärkeää saada murua rinnan alle ja nestettä kehoon, jottei ala paikat kramppaamaan ja energiavarastot ehtymään veden alla. Jonkun aikaa laskettelimme ruokaa ja varustauduimme viimeiseen sukellukseen. Tällä kertaa tiedossa oli aivan vapaamuotoinen sukellus pohjassa sijaitsevan hylyn ympäristössä. Näkyvyys ei ollut yhtä hyvä kuin edellisessä kohteessa, mutta tällä kertaa pinnanalaiset merivirrat eivät olleet onneksi yhtä voimakkaita. Ryhmämme jäsenten kokemattomuus näkyi toiminnassa pohjalla, sillä melko nopeasti näkyvyys huononi, koska yksi sun toinen pöllytti pohjaa räpylöillään siten, että kaikki hituset leijuivat pari metriä pohjasta ylöspäin.
Homma alkoi kuitenkin luistamaan ja Jatan kanssa kiertelimme hylyn ympärillä. Se on näyttänyt olevan pohjassa jo kauan aikaa, nimittäin melko suuri osa siitä on peittynyt hiekkaan ja kasvustoon. Taas kerran Wobbegong näyttäytyi pohjakasvuston seasta ja monet monet kalalajit tulivat ihmettelemään vieraita pohjassa. Parhaan havainnon tittelin sai tällä sukelluksella "Moray Eel" eli härmäläisittäin mureena. Opettajamme bongasi sen hylyn jonkun putken suulta ja houkutteli sitä näkyville, jotta näkisimme siitä edes vilauksen. Yleensä ottaen oli mielenkiintoista sukeltaa ensimmäistä kertaa hylky-ympäristössä.
Pintaan päästyämme olikin sitten kiire, nimittäin mereltä oli nousemassa myrsky. Veneen henkilökunta oli yrittänyt moottoria käyttämällä ja kolkuttelemalla saada huomiomme, muttemme olleet kuulleet ääniä. Nousimme pikapikaa merestä ja lähdimme mannerta kohden. Myrskyrintama oli sen verran voimakas, että ilmatieteenlaitos oli antanut myrskyvaroituksen. Matkalla tuuli voimistui ja välillä vettäkin satoi. Myrsky ei kuitenkaan ehtinyt yllemme ja saimme ihailla salamointia jossain kauempana. Rantauduttuamme laitoimme kamat kasaan ja lähdimme Newcastlea kohden. Matkalla opettajallemme kävi ilmi, ettemme Jatan kanssa ole nähneet kenguruja vielä luonnossa. Paluumatka huipentuikin sitten noin puolivälissä, kun opettajamme hiljensi erään pellon kohdalla, jossa hän tiesi kengurujen käyskentelevän iltojen pimetessä. Siellä niitä oli iso laumallinen ruokailemassa pellon reunalla. Saapahan laittaa taas yhden raksin siihen listaan, jossa on asioita, joita tänä vuonna haluaa kokea:).
Palasimme kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Sukellukset olivat olleet hienoja kokemuksia ja uusia ainakin minä jäin odottamaan kuin kuuta nousevaa. Ainiin, unohdin kertoa, että meillähän alkoi myös kahden viikon loma opiskelutouhuista. Sukellusviikonloppu oli hyvä tapa aloittaa loma ja se jatkuu muutamalla päivällä Sydneyssä, parilla päivällä Adelaidessa, retkellä Australian etelärannikolla ja loppuu muutamaan päivään Melbournessa. Ensin täytyisi kuitenkin saada opiskeluhommat ja koti siihen kuntoon, että viitsii lähteä mihinkään.
Näin ollen maanantai ja tiistai menikin sitten lähinnä opiskellessa. Jatta taisteli kemian kurssin esseen kanssa ja minä olin kumpanakin päivänä anatomin laboratoriossa ihmettelemässä näytteitä, joista loman jälkeisen viikon perjantaina on laboratoriokoe. Maanantaina kävimme myös ostamassa junaliput paluumatkalle Melbournesta Sydneyyn ja kävimme sukellusfirmassa tekemässä kurssiin liittyviä paperitöitä. Tiistaina kävimme pitkästä aikaa salilla ja pitkä tulee olemaan myös tauko tämänkin jälkeen, kun lähdemme reissuun. Keskiviikkona kytkin kuitenkin nousee Newcastlessa, sillä hostellihuone Sydneyssä odottaa varattuna keskiviikkoillasta lähtien. Lupaan, että tästä reissusta tulee sitten enemmän valokuvia näytille, kuin mitä viime aikoina on tullut.
No comments:
Post a Comment